perjantai 25. helmikuuta 2011

Kirjoittamattomia lakeja

Huomenta? mummo kysyy kello yksitoista kolmekymmentä. (On ilmeisen epävarma vuorokauden ajasta.) Puoltapäivää! vastaan pyykkien silityksen lomassa. Vatsaansa pidellen (mummon vakiokävelytyyli aamuisin; kädet housunkauluksen alla lähellä bikinirajaa) ja silmiään siristellen (korjaus: vasenta, toimivaa silmää siristellen) hän laahustaa tarkkailemaan tekemisiäni, ja päivittämään tietoja öisistä suorituksistaan.
"Minä tein uroteon vielä puolenyön aikaan; putsasin hellan takaosan!" No ohhoh, kumarran maahan asti. Lista jatkui lukuisilla nokkeluuksilla, joita mummo oli kehitellyt arkiaskareiden helpottamiseksi. Eräs innovatiivinen keksintö nousi ylitse muiden.

Tiskipöydälle on ilmestynyt lasikuppi. Selitys: "Hellan ja tiskipöydän välissä olevaan rakoon ei saa pudota mitään, joten tähän purkkiin laitetaan kaikki ruoanlaittovälineet aina hellan käytön yhteydessä." (Tämä tyttö alkoi oitis suunnitella vaihtoehtoisia ruoanlaittomenetelmiä...)

***   ***   ***

Pelipaikkani on hyökkääjä. Minä, pakkomielteinen ainaoikeassaolija, joudun myöntämään jotakin sangen merkittävää; kahdeksankymmentäprosenttia kotona viettämästäni ajasta olen taisteluvalmiudessa. Puhun kärkkäästi, sarkastisesti ja lyhyen ytimekkäästi silloin kun on asiaa(pääasiassa niin harvoin kuin mahdollista) ja toimitan askareita niskakarvat pystyssä kuin koiralle sihisevä kissa. (kielikuvan avaus; minä olen kissa, mummo on koira.) Mistä tällainen ärsyyntynyt, stressaantunut ja kaikkinaisen vihamielinen asenne sikiää? Vastauksia kaivellessani minun ei tarvitse kuokkia pintamaata syvemmälle (ei ihan Kiinaan asti, kuten lapsena hiekkalaatikolla--Valitettavasti olen tullut tietämään, ettei sinne asti pääse). Vastausten rippeitä ja syiden repaleita löytyy nimittäin niinkin läheltä, kuin tämän tekstin aloituskappaleesta. Se viheliäinen lasipurnukka!

Usko tai älä; tavara ja tavaran sijoittelu synnyttävät enemmän ristiriitoja, epäsopua ja hyökkäys-puolustus-asetelmia ihmisten välille, kuin mitkään uskonnot, poliitiikka tai kulttuurierot. (ainakin tämän huushollin miniatyyrimaailmassa) Negatiivisten tuntemusteni syy ei kuitenkaan ole tuossa lasipurnukassa, konkreettisessa esineessä, jota voi viskoa seinille raivonpuuskissaan. Ehei! Sotaan tarvitaan vähintään kaksi osanottajaa. Paistinlastaa varten pöydällä seisova kippo saa siis sotilasrintamalleen muutakin kodin tarpeistoa; kylpypyyhe, sälekaihtimet, naistenlehdet ja säilykeoliivit, vain muutamia mainitakseni.

Edellämainitut esineet ovat joutuneet jyrkkien periaatteiden ja näkemyserojen kohteiksi tässä kahden naisen taloudessa. Tossun alla on se, joka on väärässä; tässä tapauksessa kaksikymmentäyksivuotias nykynainen, joka ei osaa hoitaa kotiasioita oikeaoppisesti (lue:mummon ohjeiden mukaan) ja joka nuoruuden typeryydessään unohtaa, erehtyy, ja tekee virheitä. "Nuorena ihminen on huolimaton, eikä tiedä elämästä. En minäkään tytönhupakkona tiennyt mistään mitään! Vanhetessa oppii tekemään asiat oikealla tavalla," kiteytti Hän(-joka-kaiken-tietää)

* Listaan tässä muutamia kohtalokkaimmista virheistäni:
(kädet ristissä mantroja mumisten, toivoen että jonakin Jumalan päivänä saan armahduksen)

1) osa 1. Pyyhkeen laittaminen kuivumaan. Usein ripustan kylpypyyhkeen epähuomiossa huoneeni oven päälle. Mummo tulee hakemaan sen pois iltaan mennessä (kun huomaa, että pyyhkeeni ei olekaan pesuhuoneen narun päällä!) Perustelu; kostea pyyhe kuluttaa oven pintamaalia.

1) osa 2. Pyyhkeen laittaminen kuivumaan. (asiat voi tehdä monella tavalla väärin) Joskus olen huomaavaisella tuulella, ja ripustan pyyhkeeni sille kuuluvalle narulle pesuhuoneeseen. Vaan kuinka ollakaan, mummolla on sääntö säännön sisällä; Pyyhkeen tulee roikkua kolmen narun päällä niin ettei kangas kosketa toista puolta. Perustelu: Pyyhe alkaa muuten haista, eikä saa ilmaa.

2) osa 1. Sälekaihdinten avaaminen. Säleet nostetaan aamuisin ylös, jotta kukat saavat valoa. Mutta nostoa ei suoriteta ihan ylärimaan asti, sillä ikkunan keskellä oleva "tumma nauha/tukikappale" täytyy jättää sälekaihtimen taakse piiloon--on kuulemma epäsiistiä jättää se näkyviin.

2) osa 2. Sälekaihdinten avaaminen. Minun huoneeni kaihtimesta on irronnut (hyi minua kovakouraista!) se pieni nappula, johon säleen naru solmitaan kiinni. Mummo tuli opastamaan korvaavan sidontasolmutyylin, jollainen minun tulisi taiteilla pienen naulan ympärille aamuisin. Tyydyn usein helpompaan ja nopeampaan kikkaan; sidon narun lähellä olevan paperitelineen yläreunaan. (mistä mummo käy sen siirtämässä viimeistään iltaan mennessä.)

3) Naisten lehtien ym. turhan(=mummolle kuulumattoman) tarpeiston huolimaton sijoittelu. Tykkään lueskella lehtiä olohuoneen pöydän ääressä. Mikäli lehti unohtuu pöydälle, löydän sen mitä pikimmiten oman huoneeni sängyn päältä, jonne mummo on sen kiikuttanut "pois tieltä." Kerran lehti oli jäänyt pöydälle ja mummon havaitessa ylimääräisen esineen silmäähäiritsevällä paikalla, hän tokaisi; "Mikäs tuo tuossa on?" Kerroin, että se näyttää aikakauslehdeltä. "Mitä se siinä tekee?" tivasi hän(jonka näkökenttä sumeni ja sydän teki tuplavoltin yhden lehden aiheuttaman sekasorron edessä).

4) Säilykeoliivien säilyttäminen jääkaapissa. Tuote on mummolle tuntematon, ja aiheuttaa päänsärkyä ja palleatyrän tykytystä joka kerta kun hän avaa jääkaapin oven. (sivuhuomautus; mikä tapahtuu, mummon painonpudotustavoitteet huomioon ottaen, turhan monta kertaa päivän aikana) Hän ei usko, että oliivit säilyvät jääkaapissa pitkään. "Kuka ne sieltä tuhoaa? En minä ainakaan!" hän kiivastuu kun puolustan ulkomaalaisia, mummon elämänkatsomuksen mukaan aivan turhanpäiväisiä hienostelunaposteltavia.

***   ***   *** Olen tehnyt virheitä. Erehdyn joka ikinen päivä. Oikeastaan en keksi montaakaan asiaa, jonka tekisin oikeaoppisesti mummon mielen mukaan. Ja mikäli sellaista tapahtuu, ajoittain ja erityislaatuisen harvinaisina hetkinä, mummo on jo ehtinyt askeleen pidemmälle; Säännön päälle on muotoutunut uusi, entistä haastavampi ja yksityiskohtaisempi Rule.

Vieteri kiristyy, elämä mutkistuu ja mummo seisoo päättäväisenä sanojensa takana(kädet pikkuhousujen kauluksen sisällä): "Eivät nämä ole mitään turhia juttuja! Sinäkin vielä opit (kunhan vanhenet ja viisastut), että näillä pikkuneuvoilla ja nikseillä on suuri merkitys elämässä!"

***   ***  ***  ***   ***