tiistai 8. helmikuuta 2011

Kustannussopimuksia

Asumme liian kaukana keskustasta. Sen olen tullut huomaamaan kulkiessani kodin ja city-centerin väliä milloin yhden, milloin kolmen kauppakassin, kirjastokirjalaukun ynnä muun mummolle roudattavan tarpeiston kanssa. Kaksi raajaa on liian vähän, etenkin kun ne poloiset ovat saaneet jo taapertaa aamupäivän pitkin pihamaata lumikolan perässä. (tarkennus: kola ei siis ole itsestäänliikkuvaa mallia, vaan sitä työntävät yläkehossani olevat kaksi pidempää raajaa, jotka myöhemmin iltapäivällä kantavat kauppakasseja kotiin)
Mikäli aion jaksaa ilman burnouttia ja fyysistä luhistumista vielä omiin eläkepäiviini saakka, on kevennettävä taakkaa hyvissä ajoin. Hankintalistalla seuraavana: Pyörä.

Piipahdimme pyöräliikkeessa äidin ja pikkuveljen kanssa. Sinnikäs Riihipyörän setä kaupitteli jos jonkinlaista menopeliä aina mummoille suunnitellusta potkukelkasta jopoon ja huippukilpuriin asti. "Halvin mahdollinen," toistin vastaukseksi jokaiseen ehdotukseen. Riihimäen seudun maastossa (lue:koti-kaupunki akselilla) kulkuneuvolta tuskin vaaditaan ekstreme-ominaisuuksia (paitsi jos mummon ostoksia varten muotoiltu kori ja pyllynistuttava tarakka lasketaan lisäkustannuksia aiheuttaviksi erityistuotteiksi). 279€ kuului alhaisin tarjous, jota jäin puntaroimaan. "Vippaat katsos tuosta äitiltä vähän fyffee," kauppias osoitti peukalolla vieressä seisovaa äiskää, kuin suurta säästöpossua. Maailmanlaajuinen rahasampo nimeltään Äitit ry (Osuuspankin ja Sampon pahin kilpailija) kustantaa globaalisti muun muassa kotien vuokrat, sähkölaskut, vesimaksut, lasten(aikuisiksikin kasvaneiden?) harrastukset, pakko-saada -merkkiset trendituotteet(jotta omat jälkeläiset eivät vaan jää naapurin ikätoverien jalkoihin), autojen aiheuttamat kustannukset, viisitoistakesäisten teiniensä ihan vahingossa netistä tilaamat cd- ja dvd-paketit, kaikki mahdolliset ja mahdottomat kerta- ja kuukausi- ja vuosimaksut, myöhästymismaksut, sakot ja mitä luonnollisimmin; pyörän pyllyn alle.

Mistä saa alkunsa oletus, että äiti on velvollinen maksaja, että mamma betalar, vaikka lapsi olisi jo miten aikuinen hyvänsä? Miksi mukana oleva äiti saa automaattisesti lompakon roolin, vaikka ostajana on aikuiseksi kasvanut, mahdollisesti äitiään parempituloisempi tytär? Siitä faktasta ei totta vie pääse mihinkään, ei äiti eikä tytär, että äiti on äiti ja tytär on tytär. Enkä pistä pahakseni ikuista lapsentitteliäni, päinvastoin: Mieluustihan minä olen mussukka, kultsi, baby ja rakas tyttöni, kuten äiti äitimäisesti omaa aikuislastaan lellii. Mutta pyörän maksan itse, ja muutkin kulut ja menot. Nyt, kaksykkösenä, alkaa olla jo oma vuoro.

***   ***   ***   ***   ***   ***

Mummon kanssa keskustelimme (VIRHE!) pyöränhankinnasta. "Niin, minäkin ostin äidillesi nuoruudessa kolme pyörää, ja kaikki se varastutti." Luit oikein: varastutti! (Mummolla on harvinaisiin mittasuhteisiin laajentunut suomenkielen sanavarasto) Ärtymystäni pidätellen kysyin painokkaasti: "Ihanko tarkoituksella antoi varastaa pyöränsä?" Mummo nyökytteli muistellessaan noita elämän traagisimpia hetkiä, joiden jälkeen hän visusti päätti, että hänen omaa pyöräänsä ei kukaan koskaan pölli! Mummomankeli nojaa vajan seinää vasten kuin koriste-esineenä, kahdella munalukolla seinässä kiinni. Voin aistia sen huokailevan tuskissaan: "Voi kun joku ottais mut käyttöön." Minä en sitä saa lainata, en edes suuren luokan kauppareissuja varten. Todennäköisesti antaisin sen tulla anastetuksi, tieten tahtoen, menopelin rahallisesta arvosta ja mummon rakkaudella säästämistä pyörävaroista piittaamatta. (that is my mission, my passion!) Olenhan tullut äitiini, niin hyvässä kuin pahassa.

Ja mitä tulee käsitteisiin hyvä ja paha, oikea ja väärä, niin määritelmiä löytyy yhtä monta kuin maailmasta ihmisiä.(+ wikipedian, googlen ja sanakirjojen antamat ratkaisut) Mutta kaiken takana on yksi yleismaailmallisista mielipiteistä ja vallitsevista näkemyksistä erillään oleva poikkeama, kaiken kattava ja ehdoton totuus: Mummon mielipide.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***