torstai 17. helmikuuta 2011

Paljasta pinnan alla

Ihminen voi paljastaa itsensä kahdella tavalla. 1) Paljastamalla itsensä. (Toteutus: hyppää pusikosta kävelytielle, ja avaa takkisi, jonka alla ei ole mitään) 2) Puhumalla itsensä pussiin (Toisinsanoen: valehtelemalla, tai lipsauttamalla salaisuuksia sivulauseissa) Mummoni on osoittanut hämmästyttävää kyvykkyyttä itsensäpaljastamisen kumpaisellakin osa-alueella. Aloitetaan kääntäen kohdasta kaksi.

***   ***   ***   ***   Minun omaisuuteni on pakattuna laatikoissa talomme erinäisissä komeroissa. Keittiövälineet, koriste-esineet, kirjat, valokuvat ja kaikki ihmiselämän aikana (ihan itsestään) nurkkiin ilmestyvä ja laatikoihin kertyvä tarpeisto odottaa siirtymävaihetta seuraavaan uuteen kotiin. (tämänhetkisten suunnitelmien mukaan saavat odottaa vielä pitkään) Mummolle tieto ylimääräisestä roinasta (lue: jonkun toisen tavaroista, jotka eivät sovi hänen sisustussuunnitelmaansa) tuottaa suurta kärsimystä, vaikka kyseinen roina on katseilta piilossa, siististi järjesteltynä muutoin tyhjinä seisovissa säilytystiloissa. Kontrollifriikkimummo ahdistuu tavarasta, jota ei tunne omakseen.

"Huomasin, että olit siirtänyt laatikoitasi tuohon isompaan komeroon," mummo tokaisi kun tulin eräänä päivänä kotiin. Kyllä vaan; siellä on tilaa ja se on minun komeroni. Anna olla! (Live and let live!) "Voitaisiin järjestellä ne yhdessä, kun ovat siellä miten sattuu." (Entä jos ne sattuvat olemaan ihan oikeissa laatikoissa, järjesteltyinä juuri kuten itse tahdon?) "Kyllä mä tiedän missä on mitäkin. Omia tavaroitani kun ovat," vastasin toivoen, että mummo käsittäisi astuneensa tietyn yksityisyyden rajan yli. Ei käsittänyt.

Itsekseni mietin, miten kummassa mummo ihan sattumalta huomasi paikkaa vaihtaneet tavarani, kun omien sanojensa mukaan hän ei poissaollessani tee tutkimuskierrosta talon ympäri. (Käsitteen avaus:Tutkimuskierros tarkoittaa rundia huoneesta huoneeseen suurennuslasin kanssa, tavoitteena löytää esineitä, jotka sijaitsevat väärissä paikoissa väärään aikaan/rikkoutunutta tarpeistoa/tuhoutunutta omaisuutta/tahroja tai muita merkkejä tyttärentyttären välinpitättömyydestä). Omassa huoneessani oleva komero ei mistään suunnasta katsottuna ole matkan varrella, ohikulkureitillä tai muutenkaan katseen ulottuvilla. Mutta mummon silmähän näkee, vaikka miten olisi verkkokalvo irti tai orastavaa kaihisokeutta silmämunan pinnalla! (Ehkäpä siinä on vastaus: Mummo näkee ihan mitä sattuu ja miten sattuu) Jokatapauksessa; huomaamattomasti sivulauseessa, mummo paljasti olevansa kyylä.

***   ***   *** 

Mummolle tavara on kaikki kaikessa. Asettelu, sommittelu, järjestely ja jokaisen yksittäisen nippelinappelin sijoittelu vie suuren osan mummon ajasta ja energiasta. Kukin (miltei sielullinen ja tunteellinen, kolmannessa persoonassa puhuteltava) esine vaatii jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa. Paistinpannulle on oma paikkansa tiskipöydän tietyssä kulmassa, nurinpäin, toista kaltaistaan vasten, niin että pannun alle pääsee ilmaa. Älä kysy. (Mummolla on pakkomielle tuuletuksesta; kaikki keittiön kaappien ovet ovat raollaan, samoin kuin roskakorin- ja pyykkikaapin- ja suihkukaapin lasiovi.) Arvoesineen virkaa pitävän paistinpannun kuivaamiseen on niin ikään tarkat säännöt; sisäpuoli pyyhitään käytön jälkeen yhdellä vessapaperinpalalla, ja ulkopuoli tiskirätillä. (tähän olen hammasta purren toistaiseksi myöntynyt ja nöyrtynyt)

Kerran imuroin. (se jäi harvinaiseksi kerraksi; keskuspölynimuri on yksi talomme arvoesineistä, johon minulla ei ole enää kajoamista, koska imuroidessani letku oli rullalla.--mutkalla oleva letku tuhoaa koko laitteiston. Jepjep.) Historiallisesta imurointikerrasta mieleeni painui erään ensiarvoisen tärkeän esineen järkähtämättömän muuttumaton sijainti; vessanpöntön vieressä olevan pesuainepullon kuuluu seistä noin 5cm irti pöntön oikeasta reunasta, näkökentän ulottuvilla pissijän jalkojen juuressa. Miten moinen informaatio minut tavoitti? Virheen ja erheen kautta, luonnollisesti. Imuroidessani satuin vasemmalla kädellä (sillä, joka toimii usein tahdostani riippumatta) siirtämään kyseisen pullon seinän viereen (noin 30cm vakiopaikalta koilliseen), ja siitäkös soppa syntyi. Mummo soitti perääni, kun olin jo ehtinyt viilettää kaupunkiin: "Minne sinä olet hävittänyt vessanpöntön pesuaineen!?" (Huomioitavaa: mummon tapa asetella kysymyksensä syyllistävän alistavaan muotoon--Mitä sinä olet mennyt tekemään!) En saanut mieleeni vastausta, olinhan suorittanut kyseisen siirron aivan epähuomiossa, ymmärtämättä putelin alkuperäisen sijainnin tärkeyttä. Illalla löysin pesuainepullon seinän vierestä, ja ojensin sen kärttyiselle mummolle. "Hmph. Sen paikka on siinä pytyn vieressä," tokaisi Our lady of the house.

***   ***   ***   ***

Lopuksi haluan palata alkuun. Luultavasti jo odotitkin itsensäpaljastusaiheen osaa yksi; Fyysinen alastomuus. En väitä olevani ihmistuntija, (väitänpä kuitenkin) mutta tiedän, että itse kutakin(sinuakin, ah niin hyveellinen, sädekehää kantava lukijani) houkuttelee ajoittain pienehkö siveettömyys ja nakuilu. Salaisissa fantasioissasi olet kyylä, joka kiikarien kanssa vakoilee naapurin rouvaa(tai nuorukaista) suihkuunvalmistautumisen hetkellä. (Älä häpeile, se on ihan ookoo. Mutta varo sanojasi: Itsesipaljastus lipsahtaa huulien välistä helpommin kuin osaat kuvitella)

Mummoni kohdalla shokeeraavan suurta juorua ei ole tiedossa (voin aistia pettymyksen väreitä ilmassa). Hän EI siis hypi pusikoissa takki auki, tai vilauttele vastaantulijoille tissinpuolikkaita. (Voit hengittää taas) Sen sijaan viuhahtelu tapahtuu täällä neljän seinän sisällä, jossa mummo on kuin kotonaan (kotonaan kun on). Minä, vaatetettu tyttärentytär yritän sopeutua elämään nudistin kanssa, joka luonnollisessa nahka-asussa keittelee puuroa, kastelee kukkia, pyyhkii pölyjä ja elää kuin Edenin puutarhassa. (Ratkaiseva ero Paratiisiin: Tämä Eva ottaa elämän harvinaisen raskaasti)

Asiaa pidemmälle analysoituani, saatoin löytää itsestäni hyväksyvän ja anti-tuomitsevan ajattelutavan mummon arkinudismia kohtaan. Kukapa viitsisi kotiasuna käyttää turhan hienoja vetimiä? Mukavuus on kaiken aa ja öö! Ja jos on sinut itsensä kanssa, kuten seitsemänkympin ylittäneet mummot taitavat pääasiassa olla, niin oma asu, nakupuku, lienee käytännöllisin ja viihtyisin kaikista.

***   ***   ***   ***   ***