lauantai 23. heinäkuuta 2011

Me myötähäpeäjät

Bikinit päälle ja puutarhahommiin! Helteinen heinäkuu ei armoa antanut, vaan kotipihan paahteessa oli kiskottava kaikki liiat vetimet veks, vaikka villapaita on suosikkivaatekappaleeni ja kuuma kahvi lempparijuomani.  Pikkubikineissäkin hiki pukkasi puskemaan kainalokuoppiin, vaikka sitä vaan istui nurmella kirjaa lukemassa. -Eikö sinua ahdista tämä kuumuus? ihmetteli mummo sinnikästä auringonottoani. Kyllä totta vieköön ahistaaaa! Ei ole ihmistä varten tällaiset helteet. Mutta kun kesä on kerran vuodessa vaan, niin pitää ottaa siitä kaikki irti... (Lyhyesti: Täysin järjellistä ja loogista itsekidutusta.)

Me kaksi eri maailman eläjää, mummo ja minä, löysimme lopulta yhden yhdistävän tekijän: Hellevihan. Täysin pysähtyneeseen tilaan ajautunut sosiaalinen kanssakäymisemme käynnistyi lopulta uudelleen kun pääsimme purkamaan kiukkua yhteistä vihollista kohtaan. -Täytyy levätä välillä vähän, mummo huohotti lapion varressa. Hain satakiloisessa kropassaan hikoilevalle mummolle lasin vichyvettä, jota hän on oppinut juomaan äidin euvosta. -On kuulemma tosi terveellistä, mummo mainosti minulle. (Lue: Siis Minulle! Kaikki Vichyt ja Light-limpparit läpikäyneelle, täyshiilihapotetulle naiselle!) Tyydyin vastaamaan, että vettähän se pääasiassa on.

***   ***   ***

Palataanpa niihin bikineihin. Vaikka kovasti toivoisin (Huom. Enkä pelkästään minä, vaan myös silmiään pyörittelevät, epäilyttävästi virnuilevat naapurinlapset vanhempineen), minä en ole ainoa paljastava-asuinen nainen pihapiirissämme. Mummomaiseen tapaan mummo ei välitä vaatteiden esteettisistä ominaisuuksista tai ulospäin suuntaavista viboista, vaan ainoastaan käyttömukavuudesta ja niiden sopimisisesta vallitseviin olosuhteisiin.

Mansikoita pylly pystyssä poimivan mummon vartaloa verhoava bikiniasu peittää arviolta 1% vartalosta. Mikäs siinä? Tuo joka suunnalta roikkuva ja repsottava (lue: 100% paljastava) uima-asuhan osuu hienosti yksiin nykyajan muotimaailman kanssa. (Puoli-)alastomuus on kuuminta hottia! Trendikkyyden lisäksi tuo hapero ja hauras, sieltä täältä suurin pistoin paikattu uima-asu täyttää kaikki vaadittavat mukavuuskriteerit. Ei meinaan hierrä eikä kiristä!

Mutta mitkä ovat kanssaeläjien kriteerit? Saako sellaisia olla, vai lasketaanko muiden asioihin puuttuminen vain sietämättömäksi.. no, muiden asioihin puuttumiseksi? Äiti mainitsi mummolle ohimennen piha-asustaan, ihan asialliseen sävyyn kuin kasvihuonepäästöjä koskevassa kehityskeskustelussa ikään. -Pitäisikö sun laittaa edes ehjät vaatteet päälle? hän vihjaisi, ja pyöräytti silmiään samaan tapaan kuin aidan toispuolen asukkaat. -Kuka tällaista vanhaa mummonkäppänää katselee? mummo tuhahti ilmeisen loukkaantuneena asioihinsapuuttumisesta. Monikin, yllättävän moni, ajattelin enkä sanonut.

***   ***  ***

Myötähäpeä on mitä kiusallisin tunne. Usein välttelen menemästä katsomaan näytelmää, jonka tiedän olevan kehnonlainen tai jossa joutuisin todistamaan poskieni punehtumista osaamattomien näyttelijäntaitojen edessä. Mutta voi pojat, mitä onkaan kulttuurihäpeä mummohäpeän rinnalla?! Pyh, silkkaa esikoulunolostelua!

Miltei viikon viitenä iltapäivänä polkiessani töistä kotiin, ensimmäinen näkymä silmilleni on mummon valtavan laajuinen (Huomio: ystävällismielinen, realistiseen tosiasiaan perustuva huomautus.) takamus pihamme tienpuoleisen pusikon katveessa. Siellä se nyppii rikkaruohoja, tai noukkii milloin mitäkin roskannäköisiä välittämättä ohikulkijoiden hämmennyksestä. -Terve! se saattaa vieläpä huikata naapureille, jotka vilkaisevat syrjäsilmin repaleisen uikkarin kiinnitysmekanismia jenkkakahvan(lisäselvitys: jenkkaruorin) alla. Siellä vilkkuvat hakaneulat ja kuminauhanpätkät ristikkäin yhteenliitettyinä ja solmittuina epäilyttävän näköisille väkkyröille.

Toisinaan ihan hävettää, että hävettää. Antaisin mummon vaan olla ja elää kuten tahtoo, omassa pihassaan ja kotonaan. Hyvänen aika, minua besserwisseriä! Mutta niin lujasti kuin yritän tottua elämään nudistin seurassa, odotan kärsimättömänä syysviimoja ja talvipakkasia. Marraskuussa joutuu mummokin kiskomaan  palttoon niskaan, ja silmänilon(tai surun)puutteessa naapuriväkikin kääntämään katseet ihan omiin asioihin.