lauantai 6. elokuuta 2011

Kauppakuittimatematiikkaa

Ylimääräinen uutilähetys Hoi! Maria palautti kauppaan neljä kappaletta pepsimaxpulloja. This Piece of News pääsi pariksi päiväksi lööppeihin ja kiri pääpuheenaiheeksi muiden sivuaiheiden, kuten Norjan tragedian ja Afrikan sarven nälänhätäepidemian rinnalle. Mitä pienistä, kun on isompiakin ajatuksenaiheita! Pullonpalautus on totisesti etusivumateriaalia valtakunnan laajalevikkisimpiin julkaisuihin.

Minä tyttö suoriuduin hienosti. Rohkenen jopa ylpistyä, ja kehaista että eilinen suoritus oli Helppoa kuin heinänteko! Näin toimin: Laitoin pullot koneeseen, vedin kuitin ulos, kävelin kassalle ja sain rahat käteen. Tosin siinä matkalla ehti tapahtua maailmanluokan Moka. Auta armias! Minä tomppeli otin pullonpalautusrahat samalle kuitille mummon ostosten, eli maitolitran ja Masdamer-juuston kanssa! Siitäkös syntyi soppien soppa. Saanen esitellä, Master soup-chef Maria.

-Mitäs tämä nyt tarkoittaa? mummo päivitteli kuittia, jossa sanottiin: Pullonpalautus + 2,60e, ja miinuksen puolella juusto 500g 2,95e ja Ingmanin maito(5 senttiä Valiota edullisempi) 0,70e. Yhteenvetona viivan alta löytyi lopputulos: -1,05e omasta pussista. -Sinä siis tienasit 2 euroa ja 60 senttiä? mummo äimisteli ja pysähtyi kukkaronsa äärellä miettimään paljonko tyttärentyttärelle pitäisi antaa takaisin. Mummon olettamus: Tienasin rahaa kauppareissulla, mistä johtuen en saisi takaisin ostosten kokonaishintaa. Logiikka olisi varsin pätevä, JOS olisin  kerännyt pullot kadulta, mutta kun olen ostanut ne ihan iteee.

Vastasin mummolle -kuten tavallista-äärimmäisyyksin asti artikuloiden: -Olen ostanut limut hintaan 1,65e kappale, ja ansaitsin palautuskoneelta 20senttiä per pullo. Lyhyellä matikalla minäkin tajuan, että en jäänyt kauheasti plussanpuolelle, itse asiassa en edes plusmiinusnollille. Mummo raapi ohimoa, eikä oivaltanut monimutkaiselta tuntuvia yhteenlaskelmia. Tai oikeastaan, matemaattiset plusmiinuslukemat menivät läpi, onhan mummo tehnyt laskelmia koko ikänsä toimistotyössä. Mutta pullonpalautuskonsepti. Ah voi. That´s a whole new story.

***   ***   ***   ***  ***  ***

Roope-A(n)kka mummo nyhti kukkaron pohjalta euron, ja vitkasteli kolikkonsa kanssa. -No, tuota...Ota nyt tuo euro ainakin, onhan sekin jotain, mumisi hän, joka normaalisti maksaa kulut sentintarkasti takaisin. Tällä kertaa talouspasmat menivät kuitenkin pahan kerran sekaisin. Naurahdin, ja sanoin että antaa olla, pidä kolikkosi. Minä tarjoan! Mummo jäi siihen oletukseen, että ostokset menivät pullokoneen piikkiin.

Eikä siinä kaikki. Pullonpalautuskeskustelu virisi yleismaailmalliseksi pohdinnaksi suomalaisten kansallisesta alkoholiongelmasta. -Ihmiset juovat ihan liikaa kaljaa, mummo aloitti.-Mistä sinä niin päättelet? Mummo tuhahti, että näkeehän sen Prisman automaattien luona, kun kaljottelijat jonottavat viemään karhutölkkejä koneeseen. Joopajoo. Alkoholisteja kaikki tyynni. Äkkiä mietin, mitä mummeli mahtoi ajatella minusta? Näkikö hän sielunsa silmillä kuinka Maria-raukka seisoo kadunmiesten kanssa samassa jamassa nyhtämässä senttejä viimeisestä mahdollisesta rahasammosta? Almuja köyhälle, kiitos!

-Chiquitan mehuista ja monista ei-alkoholipitoisista juomista saa pullopanttia, vihjaisin nasevasti. Mummo ei ollut kovin vakuuttunut, mutta teki sentään pikkumyönnytyksen. -Saattaahan siellä joukossa olla joku lapsi, joka palauttaa vaan limpparipulloja... hän mietiskeli, suupielissään tutuksi tullut, asia-vaatii-tarkempaa-tutkimista-ilme. Samalla sain selville, mitä koulukuntaa minä edustan mummon silmissä: Lapsi (joka tykkää limpparista). Ei hullumpi Status, sanoisin.

Joku voisi luulla minun vihastuneen, mikä olisikin ollut luontainen reaktio, mutta tässä tapauksessa ilahduin. Pitäköön mummo minua kernaasti Pikkutyttönä, jos(ja kun) ainoa toinen tittelivaihtoehto olisi rappioalkoholisti.