keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kysymätön tieltä eksyy

Nysse alkoi! Muuttoviikko on takana päin ja triljoonasti opintoviikkoja nenän menosuunnassa. (Huom. en ole uskaltanut laskea tulevia kouluviikkoja ihan päivän päälle)  

Miten tässä nyt sitten olisi? Kuinka päin ja mihin suuntaan kallellaan? Pitäisi osata olla niin opiskelijaa niin opiskelijaa kolmen vuoden kouluttoman elämänvaiheen jälkeen. Tiesittekö muuten tämän; aikuinenkin opiskelija joutuu olemaan läsnä tunneilla, ilmestymään paikalle ajoissa ja antamaan raportteja ennen deadlinen umpeutumista? Aikuinen ihminen!    

Tuntuu kuin olisin palannut ala-asteelle. Kyllä opettaja. Ai kuinka opettaja? Tarvitsisin apua opettaja. Minulla on geeneissäni itsepärjäämisen taito -tai jos ei taito, niin ainakin loputon sisu yrittää itse viimeiseen hengenvetoon asti.

Vaikka-läpi-harmaan-kiven -elämänasenne siirtyi mummolta äidin kautta minulle ja osoittautuu joskus todelliseksi kiroukseksi. Jos nimittäin tarvitsen apua, enkä sitä pyydä, olen allikossa ennen kuin ehdin sanoa HELP.

***   ***   ***   ***

Sitkeistä sitkein mimmi tarttuu oljenkorteen vasta kun on kaulaansa myöten lirissä. Onko se jo liian myöhäistä?

Opettajani kertoi tarinan kahdesta kiinalaisopiskelijasta, jotka olivat gradua vaille valmiita kandidaatteja. Gradujen palautusta edeltävällä viikolla he tulivat ensimmäistä kertaa (huom.kolmen vuoden opintojensa loppusuoralla) kysymään neuvoja tutkimustensa kanssa. "It was all rubbish!"(=Täyttä roskaa!) opettaja puuskahti.Tytöt olivat tehneet turhaa työtä, koska teksti ei vastannut tehtävänantoa.

Heidän valmistumisensa lykkääntyi vuodella eteenpäin.

Niin lykkääntyvät myös elämä, onnellisuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, jos ei ole valmis myöntämään omaa rajallisuuttaan ja tukeutumaan muihin ihmisiin. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää. Kysyä voi aina, se on ilmaista eikä rasita yhtäkään osapuolta.(Paitsi satunnaisia asiakaspalvelijoita, jotka närkästyvät joutuessaan palvelemaan typeriä asiakkaita)  

Mikä tärkeintä: Kukaan ei osaa kaikkea, mutta jokainen jotakin.

***   ***   ***   ***
Pitkä yksinäisyys saattaa tehdä ihmisestä niin sisukkaan sissin, ettei sen suu aukea ennen viimeistä korahdusta. Mummo on siinä hilkulla. Vasta viimeisten kuukausien aikana hänen kivenkova luonteensa on näyttänyt pehmentymisen merkkejä.

Ennen maailmalle lähtöäni mummo selvitti bussiaikatauluja voidakseen käydä itse kaupassa (huom. vielä vuosi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että mummo maksaisi rahaa bussimatkoista!). Yllättäen hän on alkanut myös ottaa vastaan äidin neuvoja niin ruoanlaitossa, kodinhoidossa kuin kauppa-asioissakin.  


Vanhuus ei tule yksin - ikä tekee ihmeitä ihmisessä.

***   ***   ***   ***   ***   ***



Äitikin osasi yllättää rohkeudellaan. Englannin matkan aikana hän kyseli ummet ja lammet, vaikka tiesi altistuvansa naurunpyrskähdyksille minun puoleltani.  

Äiti: "Tarkoittaako litter roskista? Hassua. Ajatteles jos suomalaisen roskiksen kyljessä lukisi roskakori!" (-kävelylenkillä äiti häkeltyi paikallisista erikoisuuksista)


Äiti: "Ai ne nesteet saa olla purkkien sisällä minigrip-pussissa?! Mä ajattelin, että ne pitää kaataa sinne pussin sisään." (-keskustelu käsimatkatavaraan otettavista nesteistä)

Tarjoilija: "Sparkling or still water?" Äiti: "Yes." Minä: "Still, please." Äiti (kuiskaa): "Saako täällä aina vaan pullovettä?"

Äidin neuvoa seuraten aion möläyttää typerimmiltäkin tuntuvat kysymykset lehtorien ja rehtorien, luennoitsijoiden ja tutorien kuultavaksi. (kääntäen: naurettavaksi) Suomalainen nainen menee läpi harmaan kiven, kunhan uskaltaa pyytää lainaksi moukarin tai kaksi, ja apuvoimia edessä kohovien muurien murtamiseksi.