sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Mittatilausmuonaa

Nyt seuraa omaan alaani liittyviä huomioita, mitä pahoittelen jo etukäteen niille, joita alahuomiot (=ei siis mitään kaksimielistä) eivät kiinnosta vähäisimmässäkään määrin. Vähäinen määrä on muuten englanniksi Trace. Opin sen tutkiessani Coca colan mikroravintoaineita pleksilasien läpi, ja vertaillessani tutkimustuloksia Ravintoainetietopankin vastaaviin. Reilu kolme neljäsosaa ravintoaineista antoi kokiksen kohdalla lukeman 0, Zero (järkytys? yllätys?) kun taas joissakin sektoreissa seisoi lukema: Trace=Rahtunen. Lopullinen analyysi tuotti seuraavat numeraaliset arvot: 220ml kokiksessa on rahtunen rautaa ja sinkkiä ja 1.89 % päivän kalsiumsuosituksesta. Sananen niille jotka ilahtuivat viimeisestä arvosta ja jatkavat tämän tiedon nojalla kolan lipittämistä entiseen malliin: Colan sisältämä kofeiini häiriköi kalsiumin imeytymistä ja aiheuttaa vatsassa happoja, jotka vatsa puolestaan tasapainottaa irrottamalla kalsiumia luista.
















Summarum: Mitä enemmän kolaa juot, sitä enemmän tarvitset kalsiumia, sillä oletuksella että osteoporoosi ei lukeudu tavoitelistallesi.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
En aio pitkästyttää teitä koulumonologeilla tai opiskelualaani liittyvillä aiheilla liiaksi asti. Vain sen verran kuin on pakko ja pakon edessä on itse kunkin nöyrryttävä. Tänä aamuna kumarran ystävälleni Pakolle, istahdan koneen ääreen ja alan näpyttää.

Pakkorako aukeni jalkojeni eteen eilen iltakävelyn aikana. Olin jättänyt rannan ja metsäpolun jo turvallisesti taakseni, mutta lankesin sudenkuoppaan vielä viimemetreillä, kaupan hyllyllä nimittäin. Sitkeän eipäs-juupas-väittelyn jälkeen sain itseni uskomaan, että ansaitsen lauantai-iltana pientä hemmottelua (olihan minulla mojova viiden tunnin koulutyöputki takanani ja sen lisäksi lenkkeilyt, kirjoitustyöt, suursiivous ja muiden tärkeiden asioiden hoito!)

Siispä astelin keskustan Pharmasiaan, liikkeeseen, jossa yhdistyvät sekä apteekki, lahjatavarakauppa, terveysruokakauppa, silmälasiliike, kodintarvikeosasto, vauvanhoitotarpeistsection ja mitä vielä. (Vapaa suomennos=Säästökarit)

Astelin siis, tavoittelni uskollisena terveysruokahyllylle. Flapjackeja notkui vinoissa pinoissa, niin jogurtilla, suklaalla kuin marengilla kuorrutettuja. Oi voi, heikkouteni! (Liitän reseptin pian avattavalle resepti-sivulle, koska uskon jakavani tämän heikkouden monen kohtalotoverin kanssa) Meinasin noudattaa vanhoja tottumuksia ja napata mukaani sen kuivimman ja vähäkalorisimman vaihtoehdon, mutta muistutin itseäni: "Ajat ovat muuttuneet. Nyt sinä otat sen mitä tekee mieli." Teki mieli sitä jogurttipäällysteistä.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Otin herkkupalan kämmenelleni kuin kultakimpaleen ja ennen kotiinlähtöä päätin vielä kiertää lahjatavaraosaston kautta. Kuinka ollakaan, silmiini tarttui jotakin muuta. Hups. Se rako. Pakollinen monttu, johon oli kurkattava. Mitä ihmettä minä näinkään? Ohittaessani vauva-osastoa näin hyllyn jonka reunassa luki suurin fontein: FINGER FOOD. Suora suomennos= Sormiruokaa. Ajattelin, että kyseessä täytyy olla Halloween-pila tai mainoskikka, jolla myydään ihmisille Treatteja(karamelleja) jaettavaksi peikoille ja haamuille, jotka tulevat oven taakse anelemaan herkkupaloja keljun kepposen uhalla. Valitettavasti näin ei ollut. Sormiruokasektori oli ympärivuodenosasto, jolla myydään jokapäiväistäleipää. Kyseiset leivät oli suunniteltu varta vasten taaperoita, hampaattomia, kävelykyvyttömiä ipanoita varten, niitä noiden sormet eivät taivu kuin nyrkin asentoon.

Juuri tuota nyrkkimuodostelmaa tuotesuunnittelijat olivat käyttäneet julmasti hyväkseen. Fingerfood-brändin alla myytiin nimittäin vauvankämmenenkokoisia suklaahippikeksejä (4-6 keksin paketeissa), vauvansormenmittaisia suolatikkuja, peukalonpäänkokoisia perunalastuja ja juustonaksuja, ja pikkurillinpaksuisia, suklaalla, mansikalla tai jogurtilla kuorrutettuja myslitankoja. Valinnanvaraa oli kuin paahtoleivissä! (ja niissä meinaan on! kirjoittanen aiheesta tulevaisuudessa)  

Laboratoriossa analysoimme myös sipsien arvoja ja itse asiassa monen mikroaineen lukemat kohosivat merkittäviin lukemiin. Panin merkille, että perunan C-vitamiinipitoisuus ei laske sipsientuotantoprosessin aikana, sillä 65g sipsipussistapakkauksesta saa melkein 60 % päivän c-vitamiinitarpeesta. Ajatella! Ajateltavaa on kuitenkin myös siinä, mitkä ravintoaineet imeytyvät ja mitkä eivät, kun kyseessä on Hybersulattu ja SuperTransrasvoitettu vitamiinipommi. Parempi olla ajattelematta, ajattelee moni. Heille sanoisin: Teille tehkää mitä vaan mut lapset säästäkää!

***   ***   ***   ***   ***   ***
Nyt tiedän, että kaikki ne äidit ja isit jotka ojentavat sipsi- ja keksipaketteja rattaissa istuville tenavilleen, saattavat todellisuudessa olla autuaan tietämättömiä huijatuksitulemisestaan. Ruoka, jota myydään apteekin rakennuksessa vauva-osastolla, ei voi olla muuta kuin terveellistä ruokaa, right? 
(Lue uutinen allaolevasta tytöstä uutissivuiltani)






















Ennen mietin: Miten nämä ihmiset voivat syöttää kaksivuotiaille sipsejä välipalaksi?! Nyt mietin: Miten kukaan kehtaa tuoda markkinoille kaksivuotiaille suunnatut välipalasipsit?

Tämä kansa, Britannian kansa, saa minut poistolaltani kerta toisensa jälkeen.