sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Motivaatioporkkanoita

Ilmoitusasiaa: Olen hengittänyt koko viikonlopun ajan keuhkopussieni pohjasta asti. Huh helpotusta, paniikki pakeni pienestä mielestäni ja piinallinen pelon painolasti putosi harteiltani lattialle. Elämäni ensimmäinen yliopistoraportti meni läpi niin että torvet vaan soi ja liput liehuivat! Puomi tosin värähti kerran tai pari paperieni viilettäessä ilman halki ylärimaa hipoen, mikä aiheutti pientä epävarmuutta lopputuloksesta. Mutta yli meni, läpi, ohi ja ympäri että huiskis! Bravo minulle! Vetäisen rastin ruutuun. Opiskelija. Minä. Hyväksytty.

Ennen ensimmäistä kokeenpalautuspäivää ei voi tietää mitä opettaja odottaa, ja millaisella seulalla hän arvottaa ja tyrmää oppilaiden kirjoitelmat. Nyt tiedän. Täytin kaksi kolmasosaa odotuksista, eli olen ilmeisesti tähdännyt nuoleni oikeaan suuntaan. Täyskymppiä täytyy vielä treenata, mutta njääh, mitä pienistä? Harkinnen armotonta petrausta ja pyrkimistä täydellisiin lopputuloksiin vasta kun palkkiona on muutakin kuin mustaa valkoisella. Milloin opettajat alkavat palkita oppilaita ulkomaanmatkoilla, stipendeillä, ruokarahalla tai vapautuksilla tulevista kokeista? Se vasta olisi jotain!

Amerikassa ollaan jälleen askeleen edellä muuta maailmaa. (tai jäljessä, riippuu katsotaanko asiaa ravitsemusasiantuntijan vai roskaruoka-asiantuntijan, vai jonkun toisen asian tuntijan näkökulmasta). Eräissä rapakon takamaan kouluissa kympin oppilaille on nimittäin luvassa ilmaisia ateriointeja McDonaldsissa ja Burger Kingissä. Ruoka on metodi numero yksi kun kyseessä on tien raivaaminen kenen tahansa sydämeen.

Mä vihaan kemiaa! kiukuttelee moni maailman lapsi. Ja nuori. (Ja tämä nuori aikuinen allekirjoittaa.) Opettaja ja vanhemmat ovat umpikujassa. Kuinkas nyt pannaan suut, kun lapsi päätti laittaa kemian pannaan? BLING! Yllätys! Saat supermega-aterian Mäkkärissä jos kokeesta tulee kymppi!  

Jee! Kiitti, oot paras opettaja! iloitsee moni lapsi. Ja nuori. Ja tämä nuori aikuinen nostaa peukut pystyyn. (Voisin myydä roskaruokalahjakortin jollekulle ja tienata ekstraruokarahaa, jolla ostaisin kauan himoitsemani, liki 10 punnan hintaisen katkarapu-mango-merilevä-salaatin Marks&Spenceriltä)

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Totta puhuakseni, en kannata ruoalla palkitsemista ainakaan lasten kohdalla. Me aikuiset tehkäämme mitä lystäämme, olemmehan niin fiksuja ja filmaattisia asian kuin asian suhteen, että tiedämme mikä on hyvästä ja mikä pahasta. Right? (Ps. Katso viereinen kuva; kuuden opiskelijanaisen yhteisjääkaappi, joka sisältää ruokaa ja ruoannäköistä ja jotain joka ei muistuta ruokaa nimeksikään. Bon Apetit)

Amerikan uutinen oli pienoinen shokki. Apua! Maassa jossa lapset sairastavat jo samoja sairauksia kuin isovanhempansa(diabetes 2, sepelvaltimotauti, veritulpat ja muistihäiriöt vain muutamia mainitakseni) itse koululaitoskin on lähtenyt mukaan lasten sairastuttamiskierteeseen. Eikä kyse ole pelkästään fyysisistä ongelmista, jotka seuraavat ravintoaineköyhän ruokavalion myötä, sillä vaikutukset heijastuvat käytökseen, mielialaan ja psyykeeseen miltei suoraviivaisesti. Lasten totuttaminen roskaruokaan ei ainakaan edesauta kasvua ja kehitystä, koulumenestyksestä puhumattakaan. (Huom. Allaoleva kuva (pikkuveljestäni) ei liity tapaukseen, mutta ruoka-aiheeseen kylläkin. Lapsi on terve kun se suuttuu jos on nälkä!)

Nyt mietit äsyyntyneenä: Ihan kuin yksi roskaruoka-ateria tekisi ihmisestä lihavan ja sairaan! Ei teekään. Enkä sanonut sinne päinkään. (en ainakaan tarkoittanut) Kyse on tunnetun ja laajalti käytetyn uhkaus-lahjonta-kiristys-periaatteen soveltamisesta käytäntöön. Se on koukuttava ja moneen tilanteeseen sovellettavissa oleva menetelmä, joka osoittautuu jopa käyttökelpoiseksi oikein käytettynä. (Huom: lue kaksi viimeistä sanaa uudelleen)

Koira, joka tietää saavansa herkkupalan onnistuneen suorituksen jälkeen, tekee hyvän suorituksen jatkossakin. Samoin on lapsen laita. Kysymys onkin herkkupalasta. Millaisia porkkanoita heilutamme lasten silmien edessä? Mitä opetamme heidät himoitsemaan ja tavoittelemaan? Jos ongenkoukussa roikkuu BigMac ateria kerta toisensa jälkeen, on syytä epäillä vapaa pitelevän henkilön pätevyyttä toimia namupalan lahjoittajana.

Aikuisihmisen statusta ei pitäisi kaiketi kyseenalaistaa, mutta joskus vaan käy niin hullusti, että aikuinen ei itsekään tiedä eroa hyvän ja pahan välillä. (Tarkennus: Yksittäinen roskaruoka-ateria ei suinkaan ole Paholainen itse. Oikein käytettynä se voi olla mitä suurin hyvis, mutta väärissä käsissä suoranaista myrkkyä.)

Koira vieroitetaan namupalasta ja lopulta se kiltisti istuu, seisoo, makaa yhdellä sormennapsautuksella.(kouluttajan napsautuspätevyydestä riippuen) Lapsi ei ole eläin. Hän oppii vaatimaan ja tulemaan palkituksi vaatimallaan tavalla, eikä ole millään tasolla syypää pinttyneistä tavoista koituviin seurauksiin. Seuraukset ovat seurausta syistä, jotka on laitettu alulle viattomien pikkupikmäkkien muodossa.

***   ***   ***   ***   ***

Ajattelin palkita itseni rimaahipoenläpäistystä kokeesta, mutta epäröin onko sellainen edes sallittua. Täytyykö palkinnon olla siis astetta pienempi kun en yltänyt huippupisteisiin? Njääh, mitä suotta numeroimaan. Minulle oli täyttä kymppiä se että pääsin läpi!

Voin ylpeänä kertoa saavuttaneeni tavoitteeni, ja näin ollen saan kunnian kustantaa itselleni aivan liian kalliin porkkanan. Onnekseni Marks&Spencers on auki viikon jokaisena päivänä, ja voin toteuttaa välitavoitteeni koulun tarjoamaa maailmanympärimatkaa odotellessa. (Unelmani: Katso kuva ja lue kappale 4)

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***