maanantai 12. joulukuuta 2011

Jouluneurotismia

Kaikki kirjoittavat joulusta. Joka paikassa puhutaan, huhutaan ja supatellaan joulusta. Opettajat, perheenjäsenet, vanhat ja uudet koulukaverit, kaverit muualta kuin koulusta, puolitutut ja tuttujen tutut(joihin pääsee mukavasti tutustumaan turvallisessa facebook-ympäristössä) muistuttavat joulusta! Ihan kuin kaikki luulisivat, että he ovat vastuussa tämän informaation levittämisestä, ja että ilman heitä muut saattaisivat vaikkapa unohtaa.

Katumainosten joulupukit ja lahjapaketit hyppivät silmille ja ärsyttävän tekohupaisat MERRY X-MAS -kyltit seisovat keskellä kävelykatua siksak-kuviossa niin että koko kotimatkan saa pujotella kuin slalom-kävelijä. (Huom! Älä varasta ideaa! Aion patentoida tämän lajin omiin nimiini!) Kiteytän tämän kolme kuukautta kestäneen jouluhässäkän yhteen sanaan: Nykyjoulu. Like vai Dislike? Nyky Not. Joulu Yes.





















(Yllä: Joulukatu. Mikä ei kuulu Minkä ei pitäisi kuulua kuvaan?)

Kyllä minäkin sitä odotan. Suurinta ja lapsenmielisintä, valkeinta (hah, mitä utopiaa!), rauhallisinta (ainakin mielikuvissani), perhekeskeisintä ja täysruokaisinta päivää koko vuodenkierron aikana. Vuoden 365:stä päivästä jouluaatto on juuri se, johon toivoisin voivani palata keskellä harmainta arkea ja yksinäisintä ja ikävintä syysmasennuksen aikaa. (Korjaus: En kylläkään pode perinteista syysmasennusta, mutta kausiluontoista alakulo-olotilaa kylläkin) Eihän joulua voi olla rakastamatta! Vaikka aiempina jouluina olisi sattunut mitä tahansa ikävyyksiä tai pettymyksiä (en nyt puhu lahjatoiveiden täyttymättömyyden aiheuttamista sellaisista), aika kultaa muistot viimeistään seuraavaan jouluun mennessä. Joulu vaan yksinkertaisesti on se aika, jolloin valtakunnassa on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Se vaan menee niin, vaikka käytäntö ei aina osuisikaan ihan nappiin.















Viimeiseen asti olen yrittänyt välttää liikaa lätisemistä joulusta. Ei siitä voi enää sanoa mitään uutta, enkä jaksa toistaa vanhaa. Antaa sen joulun nyt olla, hyvänen aika, sellainen kuin se kullekin on ja kaikki varmasti tietävät ihan itse millainen se omalla kohdalla tulee olemaan. Let it be, sanoisi Beatles. (Joka on siis yksi ihminen, joka vaan esittää olevansa neljä)

http://www.youtube.com/watch?v=kEogJacjLTE

Kuten mikä tahansa asia, josta meuhkataan ja vouhkataan yli äyräiden, nostattaa paineet kattoon ja katosta läpi ja sytyttää ihmisille tulet pyllyjen alle. Tämä on jotain tärkeää! Tästä täytyy tulla täydellistä! Minä olen vastuussa siitä, että meidän joulumme on virheetön! (Lue=Parempi ja hienompi kuin naapureiden) Joulustressistä puhutaan puuta heinää ja sitä lietsotaan mitä päivänselvemmillä ohjeilla ja neuvoilla. "Osta lahjat ajoissa." "Älä osta liikaa." "Muista että elämä jatkuu joulun jälkeen." "Vieraat eivät tule katsomaan talosi puhtautta ja järjestystä, vaan viettämään joulua." "Kuluta jouluna saadut kalorit lenkkeilemällä!" "Jouluna tulee helposti syötyä enemmän kuin muulloin." No ihanko totta? No hui kamala! Kiitos kaikki Suomen naistenlehdet! Nyt tiedän kuinka suoriutua joulusta oikeaoppisesti.

Meillä on edessämme kollektiivinen haaste: The Christmas. Se alkaa jotakuinkin syyskuun puolesta välistä (ainakin täällä meillä Britanniassa, Amerikan tilannetta en halua nähdä) ja kestää jonnekin joulupäivän tienoille. 25.12, joulupäivän aamuna huokaisemme helpotuksesta, kun vuoden suurin urakka on jälleen kerran saatu onnistuneesti pakettiin. Sitten on hyvä taas palata tuttuun ja turvalliseen arkielämään jatkamaan siitä mihin ennen joulua jäätiin. Huh huh. 
Been there, Done that.

 













Kaikki, aivan kaikki, on kiinni suhtautumisesta. Kaikesta, siis aivan kaikesta saa tehtyä ongelman jos asiaa oikein rullalle vääntää ja kaiken (toistan itseäni: aivan kaiken) saa ratkaistua ilman ongelmaa, jos siitä ei tee sellaista. Taannoin aloin hieman ahdistua facebookista sun muista sosiaalisen median välineistä, kun tuntui että kaikki tietävät toistensa asiat ja mikä pahinta: Tuntuu, että koko ihmiselämä on siirtymässä sosiaalisen median sisään. Pelottavaa. Meinasin poistaa profiilini, vaikka hulluahan sekin olisi ollut. Poistaa nyt kaikki sadat ystävät, jotka ovat tulleet tutuiksi ulkomaanreissujeni ja vapaaehtoistyöjaksojeni aikana ja joihin minulla ei olisi mitään muuta keinoa pitää yhteyttä. Hengitin hetken ja ajattelin uudestaan.

Kuin tilauksesta, eräs ystäväni alkoi jutella minulle ja kerroin hänelle facebook-probleemastani. Hän vastasi yllättäen: "Minä en osaa ajatella noin. Kunhan nyt kirjoittelen tänne mitä haluan, mutta suhtaudun tähän hommaan ihan kevyesti." Olin vähän äimänä. Miksen tullut ajatelleeksi, ettei sitä(kään) asiaa tarvitse niin kovin vakavasti ottaa? Niin kauan kun tiedän että elämäni on sen ulkopuolella, asioiden pitäisi olla ihan hyvin. Right?

 














Mutta mistä tunnistaa ihmisen jolla jutut menee överiksi? Missä kulkee raja terveyden ja sairauden välillä? Voiko joulustressi olla sekä positiivista että negatiivista ja mistä tietää että ylärima on ylitetty? Olen nähnyt tapauksia, joita tekisi mieli kopauttaa olalle ja kysyä ihan muina naisina: "Miksi sinä muuten vietät joulua?" En ole vielä kehdannut. Enhän voi olla varma, jos kyseisen henkilön kantamat kymmenet lahjakassit onkin tarkoitettu vaikkapa yhdelle luokalliselle oppilaita tai teatteriporukan jäsenille kiitokseksi hyvästä teatterikaudesta, eikä suinkaan hänen kahdelle vaippaikäiselle lapselleen. Koskaan ei voi tietää. Moni jää yksin ongelmiensa kanssa juuri siksi ettei kukaan uskalla puuttua. (Huomioi: Laajensin ajatusta ihmisten ongelmien koko skaalaan, enkä siis tarkoita ongelmilla pelkästään joulustressiä)

Minä stressaan tällä hetkellä vain rinkkani painosta. Ostamani kotimittarin mukaan (kyllä, sellaisia on olemassa; näyttävät käsimatkatavaran painon paunoissa ja kiloissa) se painaa nimittäin 10.5 kiloa ja mielelläni ottaisin mukaan vielä edes yhden oman paidan. Kassi kun on täynnä, mitäpä muuta, kuin joulutuotteita ja tuliaistarvikkeita perheeni ja ystävieni tarpeisiin. Kun oikein asiaa analysoin, saatan havaita, että tietyn  tason joulustressiä poden siis minäkin: Miten saan kaikki lahjat mahtumaan 10 kilon käsimatkatavaraan?











Tällä joulupukilla on siis suurenluokan probleema ja kyseinen probleema ratkeaa vasta keskiviikkoaamuna kello 6.45 kun läpäisen tullin ja kohtaan vastaanottotiskillä Ryanairin tädin, joka sanoo joko "Too heavy" tai "Fine!" Mikäli kaikki ei ole fine, joudun ehkä luopumaan siitä yhdestä ainokaisesta paidastani, jonka aion saada sullottua mukaan.

Joululahjat kun on saatava Suomen puolelle, ei ehkä hinnalla millä hyvänsä, mutta kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.