lauantai 31. joulukuuta 2011

Kohti uutta tuntemattomuutta

Viimeistä viedään juurikin nyt
on vuosi tää tappiin asti kiirehtinyt
kuin kolmantena jalkana olis ollut sen pää
vain tuli pyllynsä alla ehti välähtää

Aika ohitse kiisi kuin jaguaari
jäi näppejään nuolemaan mummo ja vaari
eikä nuorempi polvikaan ehtinyt mukaan
punaisesta langasta tuskin kiinni sai kukaan

Tänä päivänä lupauksia huulilta sataa
ja kaik´ on olevinaan niin kovin hyvää pataa
Koska huomisesta alkaa aika uusi
ei maistu monelle enää pottumuusi
Ja tippa ei huulille kallistu enää
sanoo yksi ja kasvattaa pitkää nenää

Valat tyhjät vannomme kovaan ääneen
luulemme huonojen tapojen nyt taakse jääneen
Tinakenkiä sulaa liesien alla
luomme huomista huulia heiluttamalla 
On turha puhua ennen kuin sanansa taitaa
muutoin päätyy kulkemaan kaidan tien laitaa
kun valheita suollamme kielten päältä
ei välty itsensä huijari heikolta jäältä 

Kolmesataakuusikymmentäviisi päivää takana
uuden vuoden alku on kuin mankeloitu lakana
Se on puhdas ja sileä kuin vauvan pylly
viaton keltanokka jonka allit eivät hylly
Entinen peite pesukoneeseen jo joutaa
Se ehti vuodessa nähdä monenmoista routaa
Täytyy suurennuslasilla tutkia liat
ja ennaltaehkäistä samanmoiset viat

Mitä tuli siis tehtyä vuodessa tässä
joka ohitse kiisi silmänräpäyksessä?
Vai oliko kaikki vain pelkkää unta
silkkaa kuvitelmaa tyynni koko valtakunta?

Tiedä häntä, mutta mennyt se on
vuosi tuo täysin saavuttamaton
Täytyy katsoa vain eteen, koska taakse ei näy
ja on askel kovin raskas jos selkä menosuuntaan käy