torstai 8. joulukuuta 2011

Oikean ruoan jäljillä

Nyt seuraa pientä häpeämistä vaativa ja poskien punehtumiseen johtava henkilökohtainen paljastus. Minä olen suuri pikaruoan ystävä. No niin, tulipa sanottua. Näen silmissänne McDonaldsin, Kentuckty Fried Chickenin (kavereiden kesken KFC:n), Hesburgerin ja Hesan rautatieasemalla seisovan snägärikojun logot. (Onkohan viimeksi mainitulla sellaista?) Jollakulla on ehkä jo vesi noussut kielelle, kun rasvaa tirisevät hampparit ja kullankeltaisiksi ruskistetut epä ranskalaiset piirtyvät näkökentälle ja valtaavat aistit. Joku terveysintoilija yökkii siellä nyt näppäimistönsä päälle luettuaan edellisen lauseen ja roskaruoan salarakastaja ajattelee: "Jos ravitsemusalan opiskelijatkin syövät fast-foodia, niin kyllähän minäkin sitten voin!" Go for it, girls! Sinne vaan snägäri jonoon, jos siltä tuntuu. Minusta ei tunnu.
















Minulla on tapana tarkoittaa mitä sanon. Pikaruoalla viittaan siis sananmukaisesti pikaiseen ruokaan. Kaksi sanaa, jotka yhdistettynä tuovat mieleen vain ylläolevat transrasvamättö hampurilaisketjut, mutta asiallisesti toisistaan eroteltuina sanapari saa uusia merkityksiä. Haluan nopeaa ruokaa. Kaksi sanaa: Nopea ja Ruoka. Vaatimustasoni saattaa ylittää monen ymmärryksen, mutta itse koen vaativani pelkästään nykyihmisen perusoikeuksia.

Vaatimukseni:
1) Ruoan täytyy valmistua ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
2) Sen täytyy olla ruokaa.




















Näin ollen ette tule näkemään minua KFC:n yöjonossa tai Mäkkärin luukulla Riihimäellä.(Kyllä, tämä on kotikaupunkimainontaa) Itse asiassa, kenenkään ei tulisi nähdä itsensä seisovan noissa jonoissa, ainakaan jos on aikeissa hankkia ruokaa. Mikäli vaatimustasosi on samaa linjaa kuin omani, etkä suostu tinkimään kummastakaan listalla olevasta kahdesta kohdasta, on syytä hakeutua muualle lounastamaan. Jos kuitenkin olet siitä onnellisessa (lue=onnettomassa) asemassa, että et välitä millaisella polttoaineella ruokit kehoasi, fine! Kaikin mokomin! Kukaan ei kiellä meitä, vapaan maan kansalaisia marssimasta sisään miljooniin Mäkkäreihin ja PizzaHutteihin nauttimaan jotain nopeaa.

Ruokaa se ei ole, mutta et kai sellaista odottanutkaan?

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Pikainen ruoka on nykypäivän ihmiselle toimivan elämän edellytys. Vauhti kiihtyy ja painamme sata lasissa yötä päivää tulitikut silmissä ja kofeiinitabletit taskussa. Ei siinä ehdi ihastella juureskeiton pintaan pyrkiviä kiehumiskuplia tai taiteilla erilaisten yrttisekoitusten ja vihannesyhdistelmien kanssa. Harvoin sitä ehtii edes istahtaa alas ja maistella ruokaansa hitaasti hartaudella kuin viiniasiantuntijat vuosikokouksessa. "Jälkimaku oli hieman viipyilevä, vivahteikas, aistikas, pehmeä, ailahtelevainen." Ai että mikä jälkimaku? (Lue=Mitä mä edes söin?)




















Englannin pikaruokatarjonta huimaa matalimmallakin tasolla keikkuvaa päätä. Suunnistusretki oikean ruoan lähteille ei ole mikään simppeli juttu. Ei nimittäin riitä, että kiertää selkeästi tunnistettavat epäpikaruokalat kaukaa, koska sielläkin missä pitäisi kaiken järjen (Ryttyläläisen maalaisjärjen) mukaan löytyä ehtaa ravintoa, löytyy pääasiassa kaikkea muuta. Ruokakauppojen (lue kuten kirjoitetaan= ruokakauppojen) hyllyt notkuvat mitä oudoimpia tuotteita mitä pidempine ja kaukaahetuimpine ravintoaineluetteloineen. Voivatko sanat, asesulfaatti K, silikoonidioksiidi ja aspartaami edes kuulua ravintoaineluettelo -nimisen otsikon alle?




















Lapsille myydään niin vaaleanpunaista, keltaista kuin sinistäkin maitoa sarjakuvahahmoilla koristelluissa kivoissa pulloissa ja valmisruokaosastolta löytyvät niin yksittäispakatut donitsit, cup-caket, viinerit kuin makaronijuustolaatikotkin. Toki myytävänä on terveellisiäkin vaihtoehtoja ja ihan ehtaa sapuskaa. Ihan oikeasti, on! Harmi vaan, että niitä joutuu metsästämään kissojen ja koirien kanssa, ja harvallapa sellaiseen on aikaa. Kiireessä valitaan joko tai: pika tai ruoka. Ruoka jää auttamatta jalkoihin, yhtä pahasti litistyksiin kuin lapset Hullujen Päivien avajaisissa.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
80 % Britanniassa kulutettavasta ruoasta ja "ruoasta" on neljän suurimman supermarketin tuottamaa tavaraa. Tämän pitäisi jo laittaa hälytyskellot soimaan. Jos neljä keskenään kilpailevaa (tarkoitan: kilpailevaa, ei siis: yhteistyössä toimivaa) yritystä on valtuutettu ravitsemaan koko kansa, voimme laskeskella pienissä päissämme mitä liikkuu noiden yritysten johtajien päissä. Valitse mielipiteesi seuraavista.

A.) Mitenköhän saisimme tuotettua mahdollisimman terveellistä ruokaa?
B.) Mitenköhän saisimme maksimoitua voitot mahdollisimman helposti ja nopeasti?

Jätän teidät pureskelemaan päivän pähkinää. Samalla voitte hotkaista pikaisesti esimerkiksi jouluisen rusina-pähkinäsekoituksen (monityydyttymättömiä superrasvoja ja antioksidantteja!) taikka ympärivuoden trendikkään ja ainasuussasulavan super-pähkinäisen Snickers-patukan (transrasvoja ja pikasokeridantteja!).

Run, baby, run!  Eat real food, eat!