keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ravitsemustiedontuska

Kinkku on joulupöydän kuningas. Tämän osoittaa eittämättä myös blogini vasemmassa laidassa oleva kysely, jonka mukaan suurin osa äänestäneistä lukijoistani huutaa hurraata sianpyllyn puolesta. Kalkkuna ja kala kuuluvat myös suomalaiseen joulupöytään, vaikkakaan ei samassa määrin kinkun kanssa. Tänä jouluna nautiskellaan mahdollisesti vähemmän makeaa, enemmän suolaista ja limpun päälle sipaistaan ehtaa voita. Joulun suosikkimuonat komppaavat mainiosti myös karppaustrendin biittejä, koska lihatuotteet ja oikeat rasvat viedään käsistä ja kauppojen hyllyt huutavat tyhjyyttään. "Emme ole päässeet mukaan tähän äkilliseen menekkiin," totesi Valion toimitusjohtaja MTV3:n haastattelussa viitaten voin hurjaan suosioon.

Tänä jouluna ollaan kaiketi poikkeuksellisen tietoisia joulupöydän antimien ravintosisällöistä, ympäristövaikutuksista ja kansallisuuksista. Median totuudentorvet ovat saaneet jaettua ihmiset useaan eri leiriin, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta kynsin ja hampain. Karppaajat ja lautasmallin noudattajat kohtaavat leipähyllyillä ja valistunut (lue=varakas) kuluttaja työntää kyynärpäillään lisäainetomaatteja valitsevia kanssaihmisiä syrjään suunnatessaan suoraa tietä luomu-osastolle. Kansalaisaktivistit saivat liikkeelle kansallisen kohun suomalaisten sikojen pahoinvoinnista ja aiheuttivat päänvaivaa muutenkin stressaantuneille jouluhössöttäjille. Mitä tässä uskaltaa enää syödä?

Näin vastikään mainoksen, jossa kuvailtiin kauhuskenaariota tulevaisuuden kauppareissusta. Asiakasta näyttelevä mieshenkilö kulki vihannesosastolla kämmenellään suurinäyttöinen mobiililaite, joka navigaattorin tavoin opasti hänet oikeiden ruokavalintojen äärelle. Mies valitsi ensin tomaatit halvimman hinnan perusteella, mutta lähtiessään tomaattihyllyltä, kone alkoi piipittää palovaroittimen omaisesti. Ruudulla luki teksti: "Väärä valinta. Vieressä on luomutomaatteja!" Mies palasi hyllylle, vaihtoi tomaattitertun luomuiseen ja kone oli tyytyväinen. Sama tapahtui omenoiden kohdalla, kun tietokone kehotti vaihtamaan espanjalaiset omput suomalaisiin. Suomalaiseen tyyliin ohjelmassa esiintynyt nuori mies valitsi mahdollisimman suolaisen ruisleivän, mikä johti jälleen koneen kiukustumiseen. "Viereisessä korissa on vähäsuolaista ruisleipää! Ota se!" 

***   ***   ***    ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***    ***   ***   ***   ***   ***   ***

Syömisestä on tullut tähtitiedettä. (Sille, joka tuntee tähtien tieteen, syöminen on silkkaa hepreaa, ja heprean ja tähtitieteen osaajalle  syöminen voidaan rinnastaa vaikkapa trapetsitaiteiluun. Trapetsitaiteilun osaaja puolestaan....Okei. Ymmärsitte pointin?) Ruokaostosreissu ei ole enää mikä tahansa arkinen toimenpide, joka hoidetaan vasemmalla kädellä töiden jälkeen, silmät ristissä, viimeisillä voimilla sen enempiä ajattelematta. Mukaan on nimittäin tullut Ajatus poikasineen ja poikasten poikasineen. Seisomme hyllyn edessä ja tuijotamme tuotteita silmästä silmään ja yritämme kuollaksemme selvittää mikä on oikeaa ruokaa. Mietimme epätoivoisina, minkä elintarvikkeen ostamisesta ja syömisestä ei aiheudu maailmanloppua ja mikä pitää terveenä sekä minut, sinut, meidät, teidät ja heidät ja vielä sen kaikkien meidän ja teidän ulkopuolella sijaitsevan ympäristön. Hulluksihan tässä tulee ja menee!

Sanovat, että tieto lisää tuskaa ja tiedottomuus on autuas tila. Psyykkisesti ehkä niin, mutta ihminen on psyykkisfyysinen olento ja kokonaisuus ratkaisee lopullisen hyvinvoinnin tilan. Tiedottomuus on autuasta siihen asti, kun se alkaa tuottaa ongelmia. Piittaamattomuus ruoan laadusta ja alkuperästä voi johtaa epäterveellisiin syömistottumuksiin ja lisäaineiden ja epäedullisten ravintoaineiden ylikuormitukseen elimistössä. Ne rasittavat koko ruoansulatusta ja aiheuttavat vaiheittain monenlaisia vaivoja ja puutostiloja, jotka ovat näkyvissä kaikissa länsimaissa. Kakkostyypin diabeteksen, sydänsairauksien, allergioiden ja mielensairauksien räjähdysmäinen kasvu on ilmiselvää seurausta rajusti muuttuneesta ravitsemuskulttuurista. Jos emme tiedä, emmekä edes halua tietää, saatamme huomaamattamme sairastuttaa itsemme ja läheisemme (lapsemme, vanhuksemme...) ja voida huonosti tietämättä miksi.

Tiedonkulttuuri on pelastava asia, silloin kun tiedonkalastaja osaa erottaa kirjolohen kumisaappaasta. Mutta jos ongenkoukkuun tarttuva mikätahansa on onkijan näkemyksen mukaan tuoretta ravintoa, ollaan matkalla veneestä allikkoon. Kaikki mikä kulkee totuus-nimikkeen alla, ei suinkaan ole totta. Valitettavasti kyseisen otsikon alta löytyy niin paljon tarjontaa, että totuuksia on mahdollista valita yksi jokaiselle sormelle ja eri uskomuksia voi yhdistellä toisiinsa oman mielen mukaan. Yksi ei syö vihanneksia yhdessä hedelmien kanssa ja toinen ei voisi kuunaan yhdistää perunaa ja jauhelihaa samalla aterialla. Kolmas neropatti vannoo karppileivän nimeen ja neljäs suosii makeutusaineita oikean sokerin sijaan. Viides Ville syö pelkkää reilua kauppaa ja kuudes on vannoutunut fruitisti, joka nauttii vain ja ainoastaan hedelmiä ja pähkinöitä. Junia on joka lähtöön ja joka lähdölle on lähtijöitä.

Tulevana lauantaina joulupöydissä kisaavat perinteiset kuninkaat ja uuden ajan diktaattorit, jotka yrittävät syrjäyttää kinkut ja pottulootat superruokaisilla ominaisuuksillaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että lihainen ja tofuinen kinkku istuvat rinta rinnan samassa pöydässä ja että Reilun Kaupan merkki loistaa tuotteen jos toisenkin kyljessä. Tänä jouluna olemme valistuneempia kuin koskaan ennen mutta samalla yhä enemmän eksyksissä.


Jostain kumman syystä minusta tuntuu, että emme ole päässeet mukaan tähän äkilliseen tarjonnan kasvuun.