torstai 1. joulukuuta 2011

Vaatimukset joululle

Heräsin väärällä jalalla väärälle puolen sänkyä. Ulkona tuulee, huone on kuin tornadon jäljiltä ja edessä kahden tunnin laboratoriotunti, jota seuraa kolmen päivän tiivis raportinkirjoitusrupeama samaisesta laboratoriotunnista. Huh hurjaa. Jos tupakoisin, tupakoisin nyt. Kahviakeittäessäni huomasin, että keittiön liesi höyrysi yksinään, kun joku kiireinen kämppis(niitä on siis viisi, enkä koskaan saa selville kuka) oli jättänyt, hupsheijaa, lieden päälle rientäessään oppitunnille. Keittiön nurkassa jätesäkkivuori hipoi katonrajaa ja työtasot olivat piilossa likaisten astioiden ja tulkinnanvaraisten tahrojen alla. Mutta ei siinä vielä kaikki. Itse asiassa tämä ei ole vielä mitään. Kaiken kruunasi se surullinen tosiasia, että minulla ei ole joulukalenteria.

















Ensimmäinen joulukuuta on jo edennyt yli puolen päivän ja minä en ole vielä edes korkannut juhlapäivää alkaneeksi. Kiukuttaa. Kotona Suomessa kolme velipoikaa varmaan nautiskelee nyt suussasulavia suklaanappejaan ja miettii pitäisikö avata myös se yksi, Marialle ostettu, koska sehän tulee kotiin vasta kahden viikon päästä. Antakaa palaa, pojat! mietin mielessäni. Katkerana. Suumutrussa ja kulmakarvat kurtussa. Maria 22-vee tarvitsee joulukalenterin.













Täytynee lähteä koulun jälkeen Asdaan, tuohon Prismankaltaiseen mutta ah, niin paljon edullisempaan ostosparatiisiin hakemaan 24-suklaanapin settiä. Itse asiassa, kun tarkemmin mietin, sellainen osui silmääni jo viime viikolla, ja sitä edellisellä... ja jos oikein muistelen, niin taisinpa nähdä kyseisiä kalentereita nököttävän vieri vieressä jo kaksi kuukautta sitten. Hetkinen. Se on nimeltään Joulu-kalenteri. Mitä joulua on syyskuussa, lokakuussa tai edes marraskuussa? Luotettavien tietolähteideni mukaan ei kertakaikkiaan yhtään mitään. (Tosin varmimmat tietolähteeni ovat Wikipedia ja Google, jotka eivät opettajan sanojen mukaan ole missään mielessä päteviä akateemisia informaation lähteitä) Olen tainnut tulla harhaanjohdetuksi.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Muutin Englantiin noin 2,5 kuukautta sitten ja miltei välittömästi maahantuloni jälkeen kaupat alkoivat täyttyä mitä ihmeellisemmästä joulukrääsästä. Muistan katselleeni kimallekortteja ja köynnöksiä pienen hämmennyksen vallassa syyskuussa ja miettineeni mitä juhlallisuuksia varten ne on laitettu myyntiin. Oletin, että joku minulle tuntematon brittiläinen juhla-aika on käsillä ja sivuutin näkemäni joulupukit ja porokoristeet kuin vältelläkseni ahdistavaa totuutta: Joulu alkaa silloin kun kauppiaat niin päättävät.

Tuntuu kuin olisin viettänyt tätä joulun juhlaa jo parin kuukauden ajan. Joulukatu avattiin aikapäiviä sitten, elektroninen joulupukki kiipeää ylös alas keskusaukion tolppaa ja muutaman liiketilan on vallannut Christmas-shop, eli joulukauppa-niminen liikeyritys. Korttitarjonta huimaa päätä. Britanniassa on ilmiselvästi todellinen korttienjakoperinne, ei kai täällä muuten olisi Card-shoppeja, eli pelkästään kortteja myyviä kauppoja. Kävin, näin ja koin.(Ostamatta jäi) Tekstejä ja kuvia olisi ollut tarjolla jokaiseen mielentilaan ja perhekuvioon. "Hyvää joulua isäpuolelle!" "Hyvä joulua äidille ja äidin miesystävälle!" "Valoisaa uutta vuotta isälle, isän vaimolle,vaimon lapsille ja velipuolelleni!" Tämä on kai sitä nykyaikaa, mietin pöyristyneenä.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Olen edelleenkin vannoutunut jouluihminen, eikä Britannian älytön hössötys laimenna joulutunnelmaani. Itse asiassa, päinvastoin. Katsellessani ihmisiä kantamassa lahjakasseja kädet väärinä ja selät kyyryssä, hiet otsanrajoissa ja ärsytyskynnys jalkapohjan korkeudelle laskeutuneena, minä alan oivaltaa mitä oikea joulu vaatii. Joulu vaatii silkkaa hiljentymistä, läsnäoloa, perheen tai ystävien läheisyyttä, lämpöä, aikaa ja rakkautta. Ah miten vapauttavaa päästää sisäinen clichee-Maria valloilleen!

On suorastaan tragikoomista nähdä se stressin ja paniikin määrä, mikä valtaa ihmiset juuri joulun alla (joulunalusajalla tarkoitan siis ajanjaksoa aina syyskuusta joulukuun 24:teen päivään asti). Se on surullista ja huvittavaa, mutta ehkä säälittävää ennen kaikkea.

Miksi kaikesta täytyy tehdä yksi suuri suoritus?

 











Kadotamme koko joulun merkityksen listatessamme omia lahjatoivomuksiamme, miettiessämme mitä ostaisimme toisillemme, muistellessamme kenelle täytyisi ostaa lahja vain siitä syystä, että he ostivat meille lahjan edellisenä vuonna ja suunnitellessamme veronpalautusten ja jouluostosten ajankohtien sujuvaa ja mutkatonta yhdistämistä.

Minulle riittäisi suklaakalenteri. Ainakin tähän hätään.

Pst. Muistathan kurkistaa Mietejoulukalenteriin sivun oikeassa laidassa! Sisältää myös haasteellisen joulukilpailun, jossa jaossa runsaasti yltiöpäisiä palkintoja ;)