lauantai 21. tammikuuta 2012

Syöminen on taitolaji

Uusimmassa Kauneus&Terveys-lehdessä (1/2012) oli oivaltava artikkeli syömisen vaikeudesta. Juttupaketin yläpuolella loisti suurilla fonteilla painettu retorinen kysymys: Miksi syöminen on nykyään niin vaikeaa? Yksinkertaisesta elinehdosta, elämän suurimmasta nautinnosta ja välttämättömästä jokamiehen oikeudesta on tullut uskontoakin suurempi kiistakapula. Käymme jatkuvaa narunvetokamppailua oikeiksi kokemiemme ruokavalioiden puolesta ja pyrimme kaikin keinoin todistamaan vakaumustemme oikeaoppisuuden. Milloin me aikuiset ihmiset unohdimme, että on olemassa mielipideasioita?

Kauppareissulla ihmiset pälyilevät toisiaan kulmien ja lierien alta ja näyttävät miettivän kuumeisesti mitä koriin kehtaa ylipäätään nostaa. Leipäosaston kihisevä kuhina on muuttunut huopatossuhiiviskelyksi ja auta armias, jos joku erehtyväinen, uutispimennossa elänyt yksilö tarttuu valkoisena hohtavaan ranskanleipään! Ripille joutaisi mokoma, totuudesta tietämätön typerys. Ja jos henkilö väittäisi kovasti pitävänsä tuosta pullamössöleivästä sentin paksuisen voikerroksen ja sulatetun voin kera, ei kanssaihmisillä olisi muuta mahdollisuutta kuin valistaa tuota ihmisparkaa puhdistettujen vehnäjauhojen tuhoavasta vaikutuksesta. Sama se, vaikka tyyppi olisi terve kuin pukki. Leipä tappaa hitaasti ja ovelasti, niin se vaan menee juu.

Yksinkertaistaminen eli simplification on näppärä markkinakikka myös ravitsemusmaailmassa. Toimintaohje: Valitaan yksi supertuote ja kuvataan se parhaassa mahdollisessa valossa huippukameroilla, lisämateriaaleja hyväksikäyttäen. Tämän jälkeen kuvan alle kirjoitetaan ylistäviä litanioita kyseisen tuotteen parantavasta vaikutuksesta ja sitten vaan ostetaan julisteelle vähän mainostilaa. Kyllä siinä tulee kriittisimmätkin aivot pestyksi, kun jokainen vastaantuleva mainostaulu huutaa: "Activia jogurtti parantaa ruoansulatuksen 14 päivässä!" "Benecol-tutkitusti alempi kolesteroli!" "Goji, ikuisen elämän marja!" Maalaisjärki menettää merkityksensä ja terveydestä tuleekin huomaamatta jokapäiväinen rasti ruutuun -suoritus. Sitä joko epäonnistuu tai onnistuu, it´s up to you!

Tietyt ruoat on leimattu oikeiksi, toiset vääriksi, ja ruokavääryyteen sortujien sopisi siirtyä edellämainitun ranskanleipäherran perään jonottamaan papin armahdusta. Pyhimyksen kehän saavat tänä päivänä pään päälleen karppileivän suurkuluttajat, luomun nauttijat ja reilun kaupan kannattajat. Pitkää nenänvartta kannattaa näyttää vehnäihmisille, kevyttuotteiden käyttäjille ja valmisruoan ostajille. (lue=95%:lle kansasta) Varmuuden vuoksi kannattaa irvistellä kaupassa vähän jokaisen ohikiilaajan ostoskorin sisällölle, että tajuavat varmasti tarkistaa valintansa vielä kymmenenteen kertaan.














Palatkaamme ajassa taaksepäin. 90-luvulla suurin nounou-tuote oli rasva. Voi oli toksisin kaikista myrkyistä ja superkeveät light-tuotteet terveyden alfa ja omega. Sittemmin lighteista tuli kuitenkin ihmiskehon tuhoaja numero yksi ja pitkään piilossa sinnitellyt (vaikkakin etiketeissä selkeästi näkyvillä ollut) aspartaami havaittiin hermomyrkyksi. Olemme lampaita naruissa. Bää? Voisin kysyä K&T-lehden kysymyksen jatkeeksi:

Kuka tai mikä taho on tehnyt syömisestämme näin kauhean vaikeaa? 

Jokainen meistä, enemmän tai vähemmän aivopestyistä kansalaisista tietää, mikä tuottaa meille itsellemme hyvää oloa. Samalla kuitenkin tiedämme (lue=muistamme lukeneemme jostain), että porkkana on hyvä, Mars-patukka huono, vehnä nounou, ruis ihan jees, viljattomuus paras ja niin edelleen. Kamppailemme mieltymysten, kieltäymysten ja sallimusten sotatantereella ja pyrimme seuraamaan vuoroin mielen, kielen, vatsan ja Median totuudentorvien ääniä. Ja sitten lipsumme äärimmäisyyksiin, niin kuin lapset, jotka eivät erota oikeaa ja väärää, mielialojaan tai niiden syy-seuraus-suhteita. Päätämme noudattaa kuuliaisesti naistenlehtien ohjeita, joka päivä, 24/7. Sitten iskee mieliteko. Ja kun se iskee, se myös iskee. Seuraavan viikon vietämme sitten takautuvan uhmaiän pauloissa ja näytämme keskisormea ulkoisille ohjeistuksille. "Minulla on nyt suklaaviikko! Sanokaa HannaPartaset mitä sanotte!"

Suoritamme syömistä kuin kiusallista velvollisuutta ja teemme siitä elämämme keskipisteen. Luulemme hallitsevamme elämää kontrolloimalla ravitsemustamme, lautastemme sisältöä ja vähän kaverinkin. On oltava tarkkana! Elämää syvempiin vesiin voi nimittäin päätyä ottamalla toisen kakkupalan kaverin syntymäpäiväjuhlilla tai lastatessaan ruisleivälle kolme juustosiivua kahden sijaan. Sorruin! Lipsuin! Homma lähti lapasesta! ajattelemme pettyneinä ja suunnittelemme tehokasta kuntoilu-paasto jaksoa ainakin viikoksi eteenpäin. Peace, woman! Annas kun sanon tämän: Ei ole mitään lipsahduksia. On vain mielitekoja, nälkää, kylläisyyttä ja valintoja. Siinä kaikki. On lupa tehdä mieli, on lupa nauttia, lupa ottaa Mars jos se sillä hetkellä tuntuu porkkanaa paremmalta vaihtoehdolta. Mieltä ja kehoa täytyy ruokkia tasapuolisesti. Näin on näppylät!