sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Yhden ihmisen osa

Olen alkanut pikkuhiljaa oivaltaa, että ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea. Tadaa! Päätelmäni ei ole mikään hetkellinen päähänpisto tai salamaniskuntavoin aivoihini jysähtänyt mielenhäiriö, vaan pitkällisten pohdintojen ja syväluotaavan havainnoinnin tulos. Uskallan lopultakin tulla kaapista ulos johtopäätelmäni kanssa: Jokainen on vain yksi ihminen.

Jokaisella yhdellä ihmisellä on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 30 kuukaudessa ja 365 vuodessa. Elinpäiviä tulee suomalaisella naisella kertymään keskimäärin 83 ja miehillä jotakuinkin 76. Onnettomuudet, sairaskohtaukset ja itsemurhat tekevät toki harhaanjohtavia pudotuksia muuten lineaarisesti kohoaviin tilastoihin. Yhtä kaikki, jok´ikisellä meistä on rajallinen määrä aikaa, eikä kukaan meistä jok´ikisestä voi parhaimmillakaan korteilla tai kämmenviiva-analyyseilla ennustaa keskuudestapoistumisensa ajankohtaa. Aika tasapuolista, sanoisin!


Suurin osa elinpäivistä kuluu töitä tehden ja toinen suuri osa nukkuen. Osan aikaa täytyisi kai kyetä myös sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman unta tai työntekoa. Lisäksi suuren lohkaisun ajasta vievät erinäiset pakotteet, kuten talousasiat, tavaranhankinnat, ravinnonhankkiminen, valmistaminen, sisäänahtaminen ja ulostaminen, sekä itsensä- , koiriensa, kissojensa, kaniensa- ja koneiden huoltaminen. 24 tunnista jää siis nukkumisen jälkeen käytettäksi jotakuinkin 15 tuntia, josta ainakin puolet kuluu pakollisten velvollisuuksien täyttämiseen. Aika masentavaa, sanoisin!

Varhaisnuoruusvuosinani pyrkimyksenäni oli tehdä aivan kaikki. Maanisella kiihkolla haalin itselleni työtehtäviä ikään kuin kaikki avoinna olevat työpaikat olisivat olleet minua varten. Tein koulutehtävät pois alta jo kuukaudenpäivät ennen deadlinea, urheilin urpona kuin urheillakseni koko loppuelämäni urheilut etukäteen ja haalin projekteja, tehtäviä ja tavoitteita mitä erilaisimmista kategorioista. Se lienee sitä itsensä etsimistä, veikkaan minä. En tiennyt mitä oikeasti haluan, joten kokeilin haluta vähän kaikkea. Sillä logiikalla (naisen tai teini-ikäisen logiikalla?) ei jäisi vahingossakaan paitsi siitä omasta jutusta! On huojentavaa tietää, että on olemassa myös muita kaltaisiani. Tunnen tyyppejä, jotka painavat kolmea työtä yhtäaikaa, toisia, joilla on taskussaan kolmen opintoalan paperit, ja niitä huippusuorittajayksilöitä, joilla on saavutuslistallaan kaikki kuusi. Mieletöntä! Sanan kaikessa merkityksessään.

Kahdenkymmenenkahden vuoden ikä ei vielä varsinaisesti lukeudu elämänkaaren häntäpäähän, mutta ei ihan alkumetreillekään. Tässäpä tuhti tietopaketti kaikille niille mummonikaltaisille, jotka lausuvat elämäntyökseen "sinä olet vielä niin nuori"-mantraa ja jotka uskovat, että eletyt vuodet ovat ihmisen mitta: Nuorikin ihminen on elänyt elämää. 

Olenpa minäkin, ikuinen äidin tyttö oppinut jotain elintärkeää lyhyenmittaisen matkani varrella. Kuten sen, että maailma on mahdollisuuksia täynnä ja että jokaiseen mahdollisuuteen ei tarvitse tarttua. Elin pitkään yli-ihmisyyden harhaluulossa, uskoen olevani tuhatraajainen ja seitsemänhevosenvoimainen, kunnes seinä tuli vastaan. Oivalsin, että siihen on olemassa syynsä, miksi minulla on vain kaksi kättä, jalkaa, korvaa ja silmää. Ja se on siksi, että minun kuuluu nähdä, tuntea, kokea, kuulla ja tehdä vain se mikä minun kuuluu. Ei enempää eikä vähempää.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Olen vain yksi ihminen. Harmi sinänsä ja toisaalta suuri onni. Saan hyväksyä sen tosiasian, ettei minun tarvitse revetä jokapaikkaan kokoajan, eikä minun tarvitse edes keksiä selityksiä toiminnalleni. Syynä on yksinkertaisesti se, että en kykene. Aika asettaa rajoitukset elämälle, ja juuri rajoja, jos jotakin ihminen tarvitsee. Ainoa tehtävämme on löytää oma tehtävämme ja paneutua siihen buddhalaismunkin keskittymiskyvyllä, perhosenkeräilijän tarkkuudella ja kuuhun lentävän astronautin pitkäjänteisyydellä. Muuta ei vaadita, ihmiseltä, jolla on tietty määrä aikaa suorittaa tietyt tehtävät niinä elinvuosina jotka hänelle on suotu.