lauantai 4. helmikuuta 2012

Rahakasta ravitsemusbisnestä

Raha puhuu ja puhututtaa, sillä on suuri suu ja kumea ääni, joka kantaa yli valtakuntien rajojen ja tunkeutuu kaikkiin kahteentoista miljardiin korvakäytävään yhden ainoan viestin voimalla: "Osta, osta, OSTA!" Maksava asiakas on yhteiskuntamme kantava voima ja oravanpyörien tasaista liikettä ylläpitävä merkkihenkilö. Ei ole niinkään väliä, mitä omistat tai millaiset varannot sinulla on tallelokeroroissa ja säästötileilläsi, kunhan maksukykyisyydelläsi takaat tavaraliikenteen jatkuvuuden. Valmistuksen, maahantuonnin, maastaviennin, myynnin ja ostamisen katkeamaton ketju ei saa katketa. Me yhdessä takaamme sen, että maailman markkinat pysyvät jatkuvassa, sopusointuisasti eteenpäinrullaavassa neljän ruuhkassa. Tulipas tärkeä olo, ah voi.

Ruoantuotanto ei ole mikään poikkeus. Tuottajat tekevät rahaa, sijoittavat tekevät rahaa, lautasmallien suunnittelijat ja taustatukijat, sponsorit, elintarvikejätit ja välistävetäjät yhtä kaikki tekevät rahaa. Uuden huipputuotteen lanseeraus on kuin kaunis piste suoraselkäisen "i"-kirjaimen päälle, kirjaimen, jota on hiottu ja viilattu monen monituista kuukautta tavoitteena ennennäkemätön supertuote. (lue=raha) Tuotteiden kylkiin liimatut, terveyttä myyntiä edistävät tarrat puhuvat omaa kieltään ja nuoleskelevat potentiaalisia asiakkaita karhunkielillään. "Alentaa tutkitusti kolesterolia/verenpainetta/veresokeria/painoindeksiä/terveyttä!" Totta toinen puoli, nimittäin se, että ruoka voi hyvinkin toimia lääkkeenä. Keinotekoisesti prosessoitu ja lisäaineilla höystetty elintarvike ei kuitenkaan täytä enää lääkkeen, saati ruoan virkaa. Moni niin kutsuttu terveystuote nostaa vain ja ainoastaan valmistajan tilin saldoa ja pakottaa kuluttajan hankkimaan lääkkeensä apteekin hyllyltä. Näin toimii ravitsemus- ja lääketeollisuuden mutkaton yhteistyö!

Elintarvikkeiden suunnittelijat ja tuotantoprosessien pääjehut elävät kultaisia aikoja. Tavarantuotannon kannalta on kerrassaan loisteliasta, että elämme yhteiskunnassa, jonka tärkeimmät arvot ovat kehitys, muutos ja ikiliike. Uudet tuotteet tuntuvat polttelevan näpeissä ja vanhenevan sillä hetkellä, kun niille selkänsä kääntää. Oli kyse sitten käyttötavarasta, elintarvikkeista tai ihmissuhteista, me vaadimme uusia elämyksiä ja yhä huikeampia kokemuksia entisten tilalle. Markkinavoimien toisessa päässä hykerrellään ihmisten tyytymättömyydelle ja hierotaan kämmeniä yhteen voitonriemuisina: "Onneton ihminen on helppo saalis, valmis maksamaan mitä tahansa saavuttaakseen onnen ja autuuden." Harmi vaan, että kyseinen setti, Onni&Autuus on kääritty kuplamuoviin, Elmukelmuun, sademetsän puusta valmistettuun paperiin ja monenkirjaviin kääreisiin. Sitä on saatavilla niin pirun montaa eri mallia, että keräilijäksihän tässä joutuu itse kukin onnenonkija. Sellaista, tällaista, nykyajan helppoa onnellisuutta valmistetaan liukuhihnatuotantona Made in China.

Katja Gauriloffin ohjaama, vastikään päivänvalon nähnyt dokumenttielokuva, Säilöttyjä Unelmia osuu kuin nyrkkinä silmään tähän kulutushulluuden ja ravitsemusfriikeyden aikaan. Elokuvassa kaksi suomalaista toimittajaa lähtee selvittämään erään nimeltä mainitsemattoman säilykkeen alkuperämaata. Heille valkenee, että valmistusmaita onkin yhteensä kymmenkunta ja että purkin kylkeen printattu merkintä, "Made in France" tarkoittaakin vain tuotteen purkitusmaata. Säilyykkeen sisältämä sika oli kasvanut Tanskassa, rahdattu itä-Euroopan tilalle teurastettavaksi ja siitä eteenpäin Unkarin metallinjalostamolle, jossa työläiset väistelivät kaivurin kauhoja henkensä kaupalla valmistaessaan säilykepurkkeja länsimaihin lähetettävää sikamössöä varten. Säilykkeen muut aineet olivat peräisin muun muassa Espanjasta, jossa laittomat maahanmuuttajat poimivat tomaatteja ja valmistivat siitä murskaa, sekä Italiasta, jossa peltoa kynnettiin alkeellisin ja kyseenalaisin menetelmin. Ranskan purkittamolta tuhatpäiset possusäilykkeet pääsivät lopulta viimeiselle matkalleen kohti Euroopan markkinoita. Herää kysymys: Miksi kaikki tämä vaiva?

EU on siitä kiva juttu, että tavara kulkee vapaasti ja rajat ovat sepposen selällään minulle, sinulle, meille, teille ja kaikille heille, jotka panostavat laadun sijaan määrään ja hintaan. Määrä-hinta-laatu-suhde saadaan kivasti loksahtamaan paikoilleen, kun osa tuotteesta valmistetaan köyhemmissä maissa, joiden tuottajille ei tarvitse maksaa edes murto-osaa siitä mitä Suomessa. Kaikkein auvoisin tilanne on heillä, jotka saavat ulotettua osan valmistusprosesseista rapakkojen taakse, jossa tavaraa tulee kilometrihihnoilta niin ettei loppua näy. Kukapa nyt ei kiinnostuisi tällaisesta mahdollisuudesta: "Halpa hinta, enemmän tavaraa!" Tosi kuin vesi on kuitenkin se, että hintalappujen lukemat saadaan romahtamaan kuluttajaystävälliselle tasolle vain ja ainoastaan leikkaamalla tuotantokuluista, eli toisin sanoen; jättämällä laatu-, eläinoikeus-, ympäristö- ja työhyvintointikysymykset kakkossijalle. (jos sijaa löytyy ylipäätään ollenkaan)

Mikäli haluat tehdä pelkästään oikeita valintoja sekä terveyden, ympäristön, yksityisyrittäjien, koko yhteiskunnan ja maailmankaupan kannalta, kannattanee sulkeutua laatikkoon paastoamaan. Jos taas haluat pysytellä erossa tiedontuskasta, voit vetää laput silmille ja kuvitella, että huippuedullisten tuotteiden valmistajat ovat vain yltiöpäisen jaloja ihmisiä tarjotessaan asiakkaille hyvää ja halpaa ruokaa omaan piikkiin.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä olet kuitenkin nyky-yhteiskunnan kasvatti joka haluaa kaiken; oikeat valinnat, halvan hinnan, korkean laadun ja tiedontuskattomuuden. Valitettavasti niitä ei ole tällä hetkellä saatavilla, ei ainakaan könttisummalla pikapaketissa.