keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ravintoaineettomuusoppia

On suorastaan ratkiriemukasta opiskella ravitsemustiedettä tällä ravitsemuskiihkoilun kultakaudella. Mikä tekee asiasta vielä hykerryttävämpää, on se, että opiskelen maassa, jossa ravitsemustiedotus, ravintoainesuositukset ja dieettisuuntaukset poikkeavat suuresti kotimaani (varmuudenvuoksitarkennus=Suomen) vastaavista. Ihan kuin oma pää ei olisi ollut tarpeeksi ymmällään jo kotimaan Mediassa käytävistä karppaus-rasvaus-low-energy-high-energy-keskusteluista, kun piti vielä varta vasten lähteä rapakon taakse sekoittamaan mieltä toisen ääripään totuuksilla. Monet oppitunnit ovat silkkaa itseni (ja opettajan) kiusaamista, kun jo lähtökohtaisesti olen käsiteltävästä asiasta täysin eri mieltä. Monesti pelkkä luennon aihe riittää nostattamaan niskavillani pystyyn ja valmistaa minut vastarintamanaisasemiin.  
Sori vaan, mutta tätä minä en sulata!

Viimeisin oppitunti oli silkkaa tahtojen ja totuuksien taistoa. Aiheena oli Food Choice eli ruoan valinta ja siihen vaikuttavat tekijät yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Opettaja halusi nostaa esille hallituksen ja Terveysviraston aloittamia kampanjoita, kuten uuden (köh, Suomessa kymmeniä vuosia vanhan) lautasmallin, traffic light model -eli liikennevalomallin sekä hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisäämiseen tähtäävän kampanjan: Five a day! eli viisi kourallista päivässä. (kuten meikäläiset oppivat jo esikoulussa)

Hän kertoi iloissaan, että Traffic Light modelin ansiosta esimerkiksi metwurstipizzan, täysrasvaisten juustojen, voin, rasvaisen maidon ja rasvaisten jogurttien myynti on lähtenyt laskuun. Ihmiset suosivat vihreällä täplällä merkittyjä tuotteita, koska vihreä tarkoittaa "vähän" ja vähän tarkoittaa eittämättä "terveellinen". Punainen täplä ravintoaineen kohdalla tarkoittaa "paljon" (huono, huono valinta!) ja oranssi keskiverrosti. Lyhyesti kyseisen mallin logiikka on seuraava: Mitä vähemmän tuotteessa on yhtään mitään, sitä terveellisepi tuote.

Britannian Kansanterveysinstituutti (NHS) muotoilee asian seuraavasti: "The more green lights, the healthier the choice. If you buy a food that has all or mostly green lights, you know straight away that it's a healthier choice."

(=Kun ostat tuotteen, joka näyttää pääasiassa vihreää valoa, tiedät oitis että se on parempi valinta.) Jaahas jaahas... Asiasta voi olla montaa mieltä.

Nostin käteni ylös, eikä opettajalla ollut vaihtoehtoja. "Maria?" hän kysyi pelokas ilme kasvoillaan. Kerroin, että mielestäni tämä systeemi on täyttä roskaa eli Pure rubbish. Se johtaa kuluttajaa harhaan ja sekoittaa käsitykset terveellisestä ruokavaliosta täysin. Rasvaiset juustot, luonnonjogurtit, voit, pähkinät ja luomuliha on rankattu syntisten epäterveellisten tuotteiden listalle korkeiden rasvapitoisuuksien takia. Vastaavasti hedelmien kohdalla "sokeri" huutaa punaista ja rasvattomat, lisäaineilla maustetut ruoat loistavat vihreydessään.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   *** 
Eräänä päivänä etsin itselleni pikaista lounasta ja päädyin keittohyllylle. Ajattelin sieltä löytyvän jonkun täyteläisen ja energiapitoisen keiton, mutta kuinka ollakaan, jokaisen paketin kyljessä tarrat huusivat: "Low-calorie! Low-fat! Only 150 calories!" 150 kalorinen, rasvaton, sokeriton, vetinen ja lisäaineilla maustettu lounaskeitto oli ravinteikkain löytämäni tuote. En minä etsinyt keittoa, joka olisi mahdollisimman helppoa ja kivuliasta kuluttaa pois! Minä olisin halunnut ruokaa, riittävästi kaloreita, rasvaa ja ravintoaineita, jotta jaksan iltapäivään asti. Surukseni löysin pelkkiä vain-tuotteita. Minulla on ilmiselvästi liian korkeat vaatimukset.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Liikennevalomallia seuraamalla terveellisimmät löytämäni tuotteet ovat tähän mennessä olleet light-cola ja sokeriton siideri, enkä ole aivan vakuuttunut siitä, että kampanjalla pyrittiin kasvattamaan kyseisten tuotteiden myyntiä. Tai hetkinen. Ehkä ongelma olikin juuri siinä, että kampanjaa olivat lanseeraamassa harvat ja valitut (laajalle yleisölle tuntemattomat) päämiehet, joilla oli sidoksia tiettyihin firmoihin ja ravitsemustuotannon haaroihin (eli samojen alojen edustajia, kuin Suomessa lautasmallin suunnittelijat). Opettaja hymyili suullaan, ei silmillään, mistä tiesin, että se oli väkinäinen hymy, keino peittää oma epävarmuus ja tiedon tuska.

"Sehän on hyvä, että ihmiset nauttivat nykyään enemmän light-kolaa kuin sokerisia juomia," hän totesi mukahymyillen. Olin ällistynyt ja kysyin: "Ennemmin siis hermomyrkky-aspartaamia ja asesulfaatti K:ta kuin sokeria?" Tähän hän naurahti (niin kuin nyt maailmantuskaa potevalle, kaiken kyseenalaistavalle tyttöselle on syytä naurahtaa): "USA:ssa aspartaami on ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan, eikä siitä ole todistetusti mitään terveyshaittoja kohtuukäytössä." Heh heh, että USA:ssa ei ole havaittavissa terveysongelmia, ja että kohtuukäytössä? Ehkä olen vain neuroottinen hölmö, mutta minusta on aivan pöyristyttävää, että myrkyksi luokitellulle hyönteiskarkottimelle on ylipäätään olemassa kohtuukäytön raja. Miten olisi nollatoleranssi?

***  ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Rasva ja hiilihydraatit puhututtavat Suomessa, mutta Britanniassa on vedetty mutkat suoriksi. Ei tarvitse kouhottaa jos faktat ovat selvillä, right? Opettaja näytti tilastoja, joiden mukaan tärkkelyspitoisten tuotteiden myynti on kasvanut viime vuosien aikana ja ihmiset tulleet tietoisiksi lautasmallin periaatteista. Hiillihydraattien osuutta tullaan todennäköisesti kasvattamaan lähivuosien aikana ja rasvattomien tai vähärasvaisten tuotteiden markkinat laajenevat entisestään. Lautasmallin ohje kuuluukin: "Base all your meals on starchy foods." (=Perusta ruokavaliosi tärkkelyspitoisten ruokien ympärille.) Kansa on oppinut valitsemaan rasvatonta, lisäaineilla höystettyä ruokaa aidon ja alkuperäisen sijaan ja valveutunut joukolla pelkäämään sekä lihan, maitotuotteiden, että sokeriherkkujen sisältämää rasvaa. Opettaja oli tästä kovin hyvillään, koska rasva on pahis numero yksi. Minä olin pahoillani, kovin kovin pahoillani.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

En voinut pitää suutani kiinni kun keskustelussa olivat rasvat ja sokerit. Kerroin tilanteestamme Suomessa, siitä että olemme heränneet oivaltamaan hyvien rasvojen (voi, oliiviöljyt, kookosrasvat) merkityksen ruokavaliossa ja sen, että prosessoidut rasvat (margariinit) ja hiilihydraatit eivät ole terveyden kannalta hyödyllisintä ravintoa. Hän piti päänsä ja painotti, että viljat, peruna, riisi ja pasta ovat ihmisen luontaista ravintoa ja että rasvan käyttö on suurin ongelma koko kansan ravitsemuksessa. Hän myös harmitteli sitä, että moni ravintola joutuu tyytymään asiakkaiden vaatimuksiin vaikka haluaisivat tarjota terveellisempää ruokaa.

"Liian monessa paikassa tarjotaan vieläkin English Breakfast," hän julisti. Livoskelin huuliani ja mietin, että sunnuntaina täytyykin käydä nauttimassa brittiläinen terveysbrunssi Christopher Creekissä; munia, pekonia, papuja, kalaa, paistettuja tomaatteja ja sieniä. Njam. En viitsinyt mainita, että tällä hetkellä moni suomalainen olisi haltioissaan, jos kyseistä settiä tarjottaisiin Suomen kahviloissa aamutuimaan kello kuuden korvilla.