lauantai 18. helmikuuta 2012

Syökää kouluruokaa!

Käsi ylös rehellisesti: Kuka syö /söi kouluruokaa? Heitän villin arvaukseni perustuen lukijakuntani oletettuun keski-ikään ja otaksun, että ainakin 80 % teistä. Jos tekisin katugallupin ja esittää tämän saman kysymyksen koulumatkalla oleville nuorille, väitän, että taivasta kohti nousisi korkeintaan yksi käsi viidestä. Kuulopuheiden (nimimerkillä: kahden nuoren ja yhden mahdottoman nuoren miehen isosisko) ja tutkimuksiin perustuvien otaksumieni perusteella olen surukseni havainnut, että peruskoulumaailmassa on meneillään jonkin sortin kouluruoattomuustrendi. Ruokatuntia (vai lieneekö jäljellä enää puolituntinen?) ei viitsitä haaskata ruokalassa istumiseen kun samassa ajassa ehtii kipaista lähikioskille, jos säännöt sallivat tai ulkovalvojan silmä välttää. Jos koulun portit ovat suljetut, eikä karkkiostoksille ole lähtemistä, löytyy huolestuttavan monista kouluista vielä virvoke- ja herkkuautomaatteja, joiden sisällöllä saa sokeripiikin nousuun ja kukkaron saldon laskuun. Mihin tällaiset muutokset juontavat juurensa?

Suomalaista kouluruokasysteemiä ylistetään ja ihmetellään maailmalla. Vuodesta 1948 asti tarjottu maksuton koululounas on maailmanlaajuisesti mitä suurin harvinaisuus. Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maailman maita, joissa valtio on lähtenyt mukaan tukemaan koululaisten ruokailua. Ei tarvitse mennä kuin rajan yli Norjaan, missä systeemi muuttuu kerta heitolla ja koululounas on sitä, mitä äiti tai isä on pakannut eväsrasiaan, aivan kuten täällä Britanniassa.

Armottoman kritisointini ohella haluan kuitenkin nostaa esille sen mahtavan seikan, että tällä kulinaaristen nautintojen ihmesaarella eväät unohtanut lapsi ei joudu kärvistelemään nälissään, vaan koululounasta on tarjolla muutaman punnan maksua vastaan. Laadulliset seikat ovat olleet parempaan päin aina vuodesta 2005, jolloin supersankari Jamie Oliver nosti yhdenmiehen mellakan ravintoaineköyhää ja epäterveellistä kouluruokaa vastaan. Vuonna 2009 Terveyslautakunta julkisti lopulta uudet säädökset, joita peruskoulujen keittiöiden tulee noudattaa. Ei huono, sanoisi tähän tanssitaiteilija Jorma Uotinen.

                                      Jamie Oliverin Ranking Lista: Koululounaiden aatelia 


En usko, että Suomen tasoista kouluruokaa löytyy mistään maailman maasta, kun otetaan huomioon ruoan hinta, laatu ja määrä. Todella pienellä budjetilla (aivan liiankin pienellä kokkien ja Menun suunnittelijoiden näkökulmasta) pystytään tarjoamaan opiskelijoille täysipainoista, terveellistä, kaikki ravitsemukselliset tarpeet täyttävää ruokaa, joka edistää terveyttä, hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota. Verorahoilla kustannettua ruokaa saa syödä päivittäin vatsansa täyteen ja lautasen sisältö on vaivatonta koostaa niin, että ravintoaineita tulee kaikista ruokaryhmistä hyvässä balanssissa. Ala-asteilla annokset kootaan pienimmille valmiiksi, mutta isommilla opiskelijoilla lautasen täyttäminen monipuolisesti ja kattavasti on itsestä kiinni. Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista kasvaa ikälukemien myötä, eikä yhtäkään yläasteikäistä kouluruokalintsaria kanneta niska-pylly-otteella takaisin lautasen äärelle. It´s your choice!

Moni ottaa vapaudesta vaarin ja ryhtyy uhmakkaasti kouluruokalintsariksi. Tutkimusten mukaan jopa kolmannes murrosikäisistä suomalaisista ei syö päivittäin kouluruokaa, vaan korvaa sen makeisilla, energiajuomilla ja pikaruoalla. Kaikista Suomen koululaisista niinkin suuri osa kuin 85 % syö kouluruokaa, mutta lukemaa nostavat suurimmilta osin sankarilliset ala-astelaiset, jotka syövät tunnollisesti tarjotut annokset esikoulusta kuudenteen luokkaan asti. Sitten tulee stoppi. Sitten tulevat kyseeseen peruskoulun loppusuoralla opiskelevat nuoret, se porukka, joiden kädet ojentuvat mieluummin kohti limsa-automaatteja kuin ruokalan buffetpöydän päässä seisovaa tarjotin pinoa. 13-17 vuotiaista koululaisista 35 % ei syö kouluruokaa, mikä kattaa yli kolmanneksen koko sukupolven edustajista.

Mittavista eroista huolimatta suurimmat ongelmat ovat miltei identtisiä Britannian ja Suomen välillä. Terveellistä ruokaa on tätä nykyä tarjolla myös Britannian kouluissa ja lounaan hintaa on pyritty laskemaan inhimillisemmälle tasolle (nykyinen 1.88 puntaa/ala-asteet, 1.98 punta/yläasteet).Vanhemmat ovat kampanjoineet edullisemman kouluruoan puolesta, minkä seurauksena Terveyslautakunta kehitti vähävaraisille suunnatun rahaston, jonka turvin kaikkein pienituloisimpien perheiden lapset saavat ilmaisen kouluruoan. Teoria kuulostaa miltei täydellisesti toimivalta, mutta käytännön tasolla muutokset ovat hitaita, sikäli mikäli edes olemassa. Tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet jatkuvaa laskua kouluruokailijoiden määrässä ja raportti vuodelta 2010-2011 osoittaa, että vain 41.4 % Englannin ala-asteikäisistä ja 37.6 % yläasteikäisistä syö kouluruokaa. Lukemat ovat hätkähdyttäviä kaikkien ikäryhmien osalta.

Ongelmien ydin on asenteissa, suhtautumisessa kouluruokaan, ravintoon yleensä, omaan kehoon, terveyteen, ystäväpiirin mielipiteisiin ja jopa koko koululaitokseen. Briteissä suurin osa opiskelijoista ja koululaisista raahaa mukanaan kivoja pikkuisia eväsrasioita, jotka kätkevät sisäänsä vanhempien pakkaamia sipsejä, keksejä, karkkeja ja vanukkaita. Jossain mättää ja pahasti, jos vanhemmat todella kuvittelevat kyseisen setin olevan ravinteikas, terveyttä edistävä päivän pääateria, jonka avulla lapsi jaksaa koulussa ja menestyy opinnoissaan. Mikäli lapsi saa päivittäin lounaakseen sokeriherkkuja, on varsin todennäköistä, että hän tulee kohtaamaan sekä fyysisiä että psyykkisiä terveysongelmia lähitulevaisuudessa. Kuten Jamie Oliver näppärästi vinkkasi: "Jos haluat muuttaa lasta, sinun täytyy muuttaa vanhempia." Kotona opitut tavat ja asenteet kantavat pitkälle aikuisuuteen asti. Siksipä luulen, että suuremman sukupolven edustajat ovatkin puputtaneet koululounaansa tunnollisesti ala-asteelta yläasteelle ja lukioiden loppuun asti suurella kiitollisuudella. Asenteet olivat muinoin kohdillaan, tänä päivänä perin juurin vinksallaan.


Arvostus maksutonta kouluruokaa kohtaan on uhkaavasti lähestymässä nollarajaa, eikä lisääntynyt kouluruokakouhotus ainakaan edistä nuorten halukkuutta pistää natriumglutamaattikastiketta ja kumiperunaa poskeen. Kyseisen keskustelu oli toki asianmukainen ja nosti esille yhden valmisruoissa laajalti käytetyn lisäaineen, joka saatiinkin kitkettyä pois useiden koulukeittiöiden käytöstä. Tämä, kuten muutkin keskustelut ravinnon laadusta ja monipuolisuudesta ovat täyttä asiaa ja osoittavat, että me välitämme siitä mitä lapset nauttivat päivän pääaterialla viitenä päivänä viikossa. Mielestäni tämä on kuitenkin silkkaa pilkkujen viilausta jos asioita katsotaan suuremmassa valokeilassa. Pääasiallinen pilkkujen pilkku jota tulisi hioa ja sahata parempaan kuosiin, on kouluruokavastaisuus. Ruokaa on, mutta sitä ei syödä. Missä kohtaa mentiin vikaan?

Sinä vanhempi, pysähdy ja mieti: Syökö sinun lapsesi kouluruokaa? Miksi tai miksi ei? Mistä kielteiset asenteet saavat alkunsa ja miten niihin voisi vaikuttaa?

                                                                                                                                                                    Aiheesta muualla:

Karkkiautomateille häätö peruskouluista:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/karkkiautomaateille_haato_peruskouluista/
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/08/karkkiautomaatit_katoavat_kouluista_2808336.html  
http://m.omakaupunki.fi/helsinki/uutiset/karkkiautomaateille_haato_peruskouluista/

Kouluruoka maailmalla:
http://www.iltalehti.fi/parempaaruokaa/200702045699928_pf.shtml

Kouluruoan hinta:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/kouluaterian-hinta-vaihtelee-alle-15sta-yli-8-euroon/2010/08/1170864

Kouluruoan ravitsemukselliset vaatimukset, Englanti:
http://www.parliament.uk/documents/post/postpn339.pdf

Kouluruokaraportti, 2010-2011, Englanti:
http://www.schoolfoodtrust.org.uk/school-cooks-caterers/reports/sixth-annual-survey-of-take-up-of-school-meals-in-england

Jamie Oliver, Ruokavallankumous: (videot)