tiistai 7. helmikuuta 2012

Tikusta eiku minusta asiaa

Eräs lukijani ja hyvä ystäväni heitti oheisen kuvan suoraan ohimooni, sai minut tainnoksiin ja pakotti luopumaan periaatteistani. Ihan puhtaasta periaatteesta jätän tavallisesti vastaamatta tällaisiin itseäni koskeviin kyselyihin, koska koen, että lempivärini, suosikkiruokani tai varhaishistoriani eivät ole lukijakuntani kiinnostuskohteiden kärkipäässä.

Mutta asiaa aikani tuumiskeltuani sain kuin sainkin positiiviset fibat värisemään sormenpäissä. Uusia lukijoita on ilmaantunut blogiini mukavan tasaiseen, jopa ryöpsähdykselliseen tahtiin, joten lienee pelkästään kohteliasta esitellä itseni teillekin. Olkoon siis menneeksi!  

* Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Awardi lensi Lauran kädestä, blogista Pienin askelin elämään. Wiuuuh!

* Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.

 1) Jo 5-vuotiaana tiesin satavarmasti, etten koskaan halua omia lapsia. Minulla on aina ollut vahva tuntu siitä, että tulen adoptoimaan lapsen jostakin kehitysmaasta, olinpa sitten yksinhuoltaja tai kaksinhuoltaja. Olen vihastunut siitä, miten monivuotinen ja byrokraattinen prosessi onkaan lapsen adoptointi: Miten monen lapsen elämä saataisiin pelastettua jos systeemiä helpotettaisiin?

 ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
2) Oikean käteni peukalo on kärjestä littana, koska imin vauvana tutin sijaan peukaloani. Kaikki alkoi siitä, kun tutti putosi suustani Riihimäen keskussairaalan silloisella synnytysosastolla ja omatoimisena vastasyntyneenä päätin tunkea suuhuni lähimmän tutinkorvikkeen. (Lisämaininta: 1989 oli viimeinen vuosi, jona ko.sairaalassa toimi synnytysosasto. Liput liehuvat!)

 ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***  

3) Ikävin tapani on kynsinauhojen repiminen. Laastaria kuluu pakettitolkulla kun ahdistuksissani, tylsyyksissäni tai ihan vaan muissamaailmoissani reviskelen sormenkynsieni nauhoja tulehduspisteeseen asti. Harmillista, etten pureskele kynsiäni, koska silloin voisin ottaa avuksi apteekista saatavan pahanmakuisen puistatuslitkun.

4) Erityisimmät ja erikoisimmat makumuistoni sijouttuvat Kambodzaan, jonka satamakaupungin katukojusta ostin välipalaksi kuivattuja torakoita, hämähäkkejä ja heinäsirkkoja. Setin kruunasi vartaassa paistettu käärme.

5) Vietin yhden elämäni ikimuistoisimmista öistä Dusseldorfin laitakaupungin autovuokraamon työmaakopissa loppukesällä 2008. Olin liftireissulla ympäri Eurooppaa ja erään kyyditsijän kyydissä tupsahdin sitten kyseiseen saksalaiskaupunkiin. Taivas salamoi, ikkuna rätisi ja olin varma, että vuokraamon sedät tulevat kohta joukolla pitämään kivaa ulkomaalaisen tytön kanssa. Eivät tulleet, vaan herättivät aamulla ja toivat minulle katugrilliltä ostamansa pita-kebabin ja kokiksen.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
 
6) En ole koskaan liiemmin välittänyt eläimistä, vaikka meillä kotona onkin aina ollut monen sortin karvakuonoa ja vaikka 10-vuotiaana ostinkin undulaattipariskunnan äidiltä salaa.

Uutinen, jonka mukaan Suomen kahvilat alkaisivat sallia koirien ja kissojen tuomisen sisälle kahvilaan, on suorastaan pöyristyttävän kaamea. Jos tämä toteutuu, minä siirryn ulos, oli kesä tai talvi.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***  ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

7) Minun ei pitänyt KOSKAAN opiskella yliopistossa, ei varsinkaan mitään luonnotieteisiin liittyvää, eikä ainakaan Englannissa. (Asuin täällä v. 2008 ja päätin että never again) Simsalabim! Kaikki valat kääntyivät nurin niskoin ja minusta, enemmänkin taide- ja kirjallisuusihmisestä kehkeytyi tieteellisen alan opiskelija Britannian saarivaltioon. Lyö mua, nipistä mua, herätä!
















***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***
Kiitos ja anteeksi.

Kosto kiertää, eli lähetän tämän seitsemän-kohdan haasteen eteenpäin muutamille seuraamilleni bloggareille:

Aamukahvilla
Aili-mummo
Inkiväärihillo
Kotiäiti
Mustikkatyttö
Ella&Sofia: Cafes and the city

Varoitus: Tämä ei olekan niin helppoa kuin mitä ensituntuma antaa ymmärtää ;)