perjantai 30. maaliskuuta 2012

Magical numbred: One hundred

Ensi alkuun: Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Teikäläisten määrä on kasvanut eksponentiaalisesti kuin keskivertolänsimaalaisen verensokeriarvot ja vuorovaikutteinen keskustelu on muuttunut yhä vilkkaammaksi niin kuin insuliinintuotanto sokerihiirten haimoissa. Olen hämilläni ja hyvilläni. On mukava kirjoittaa muillekin kuin itselleen ja kuulla sekä samanmielisiä, että eriäviä näkemyksiä esille nostamistani aiheista. Noniin, se siitä lässytyksestä sitten. Rikoitte siis satasen rajan ja minä koen velvollisuudekseni kiittää teitä tästä kunnianosoituksesta hieman normaalista poikkeavalla postauksella. Tässä tulee siis satapostaus kaikille teille, jotka olette onnistuneesti klikkanneet "liity lukijaksi" painiketta sivujeni vasemmassa laidassa ja kokeneet, että blogini tarjoaa teille ajatusten poikasia poikasineen.  

                                                  Kiitos ja niiaus, olette inspiraationi!


                                                  Tiesitkö tätä eli Did you know this ? 

* Sata vuotta sitten suomalainen mies sai ruoasta noin 3 970 kilokaloria ja nainen 2 709 kilokaloria päivässä. (Pertti Mustajoki: Berliininmunkki) Energiasta 20 % tuli rasvoista, 65 % hiilihydraateista ja loput proteiineista. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 2007 suomalaiset miehet saivat ruoasta keskimäärin 2 210 kcal ja naiset 1620 kcal, mutta ylipaino ja kansansairaudet räjähtivät käsiin. (Finravinto, 2007)

* Sata vuotta sitten suomalainen liikkui päivittäin viisi tuntia enemmän kuin tänä päivänä ja kulutti hiilihydraattinsa luonnollisesti liikkumalla. 

* Nykypäivän suomalainen sohvaperuna on  20 senttiä pidempi ja kuin sata vuotta sitten.

* Sata vuotta sitten kulkutaudit ja tuberkuloosi raivosivat ympäri maata ja joka kymmenes vauva menehtyi ennen ensimmäistä ikävuottaan. Terveyspalveluiden saatavuus ei ollut itsestäänselvyys vaan riippui muun muassa perheen yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta.  

* Sata vuotta sitten sokeri oli vain rikkaiden herkkua ja sitä nautittiin hyvin pieniä määriä kerrallaan. (maksimissaan kilon verran vuodessa per naama).

* Sata vuotta myöhemmin sokeria syövät pääasiassa köyhemmät ihmiset ympäri maailman ja määrät liikuskelevat 60-90 kilon välillä per vuosi per henkilö.

* Kouluikäisten lasten arvioidaan syövän noin sata kiloa sokeria vuodessa.  

* Glykeeminen indeksi kuvaa ruoka-aineiden vaikutusta verensokerin nousuun. Puhtaan glukoosin glykeeminen indeksi on sata (100). Kaikki hiilihydraatti pilkkoutuu elimistössä glukoosiksi, eikä tätä nopeammin imeytyvää hiilihydraattia ei ole.  

* Check this: Suomalaisella naisella oli yli sata ruoka-aineallergiaa! 

* Yli puolet tällä vuosisadalla rikkaisiin maihin syntyvistä ihmisistä tulee elämään vähintään 100-vuotiaaksi, mikäli elinajanodotteet kasvavat nykyisten trendien mukaan, paljastaa tanskalainen tutkimus.

* Eviran pakkausmerkintäohje: Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnät on tehtävä taulukon muodossa, numeroarvot suorassa linjassa. Tiedot on annettava elintarvikkeen 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden. 

* Sata ruokaa tähteistä -teos tarjoaa mojovia makuelämyksiä jokaiselle kielelle ja mielelle!

* Tsekkaa tämä: Amerikkalaisten julkimoiden keskuudessa suosioon noussut Dukanin dieetti sallii tasan sata ruokaa. Kyseinen ruokavalio vastaa VHH-dieettiä, sillä erolla, että se on todellinen aivojensurkastaja. Rasvan käyttö pyritään nimittäin minimoimaan, kun taas proteiinia on lupa nautiskella mielin määrin. (Älä kokeile kotona. Mikäli et malta olla kokeilematta; sovella ja ajattele omin aivoin.)

* Suomessa on jo yli sata lähiruokakauppaa! (kaikkiaan sata ja kaksikymmentäyksi; 121)

* Luonnossa on yli sata erilaista aminohappoa, joista noin 20 tavallisissa eläinorganismeissa. Proteiinit muodostuvat monista erilaisista aminohapoista, joista osan keho valmistaa itse, osa on saatava ravinnosta.

* Papilloomaviruksesta (HPV) tunnetaan nykyään yli sata erilaista tyyppiä. Se on virus, joka aiheuttaa kondylooman eli visvasyylän. Osa virustyypeistä aiheuttaa syyliä sormiin ja jalkapohjiin ja parikymmentä virustyyppiä viihtyy sukuelinten limakalvoilla ja tarttuu helposti sukupuoliyhteydessä tai sormien välityksellä.  

* Yli sata tutkimusta osoittaa, että ihmisillä, jotka saavat paljon beetakaroteenia on noin puolta pienempi riski saada syöpä, kuin niillä jotka saavat sitä vähän.  Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste, jota on paljon muun muassa kasviksissa ja hedelmissä (porkkanat, aprikoosit, pinaatti)

* Haima on vatsaontelossa sijaitseva, punertava ruoansulatusrauhanen, joka painaa alle sata grammaa. Haima on sekä avorauhanen, että umpirauhanen.

* Korva-akupunktio perustuu ajatukseen siitä, että korva on mikrosysteemi, jossa on yli sata akupunktiopistettä. Niistä jokainen edustaa kehon eri osia ja niitä hieromalla voidaan vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin.  

* Nykyajan superfoodeja käytettiin maksuvälineenä eri puolilla maapalloa vielä hieman yli sata vuotta sitten. Näillä useiden korkeakulttuurien ja mantereiden hienoimmilla ruoka-aineilla oli merkittävä rooli entisajan lääkintäjärjestelmien osana ja useimpiin superfoodeihin liittyykin paljon suullisena perimätietona kulkeneita tarinoita, mystiikkaa ja legendoja. 

* K-Kauppiasliitto täytti tänä vuonna tasan 100-vuotta ! (Huom. Tämä ei ole mainos. Tämä on tieto, jonka löysin Googlettamalla)

* 100-vuotias Aino Huru: "Tavallinen ruoka ja kova työ ovat pitkän iän salaisuudet."

* Tasan sata vuotta sitten japanilainen tohtori Kikunae Ikeda (Tokion yliopistosta) löysi viidennen perusmaun siihen asti määriteltyjen makean, suolaisen, happaman ja karvaan lisäksi. Hän nimesi uuden makulöydöksen umamiksi.

Sana kuvasi glutamiinihappo-nimisen aminohapon suolojen makua. Hän nimittäin havaitsi, että kyseisten suolojen maku poikkesi neljästä perusmausta, kun hän onnistui eristämään glutamiinihapon suoloja monista ruoka-aineista, esimerkiksi merilevästä.

* Japanin Okinawan saarella elävät maailman pitkäikäisimmät ja terveimmät ihmiset, joista erityisen pitkäikäisiä ovat saaren naiset.  Okinawalla satavuotiaita on suhteellisesti eniten maailmassa; 55 satavuotiasta 100 000 asukasta kohti. 

Vertaa: Suomessa satavuotiaita oli vuonna 2008 kaikkiaan 524, joista miehiä 88 ja naisia 436. Okinawalla satavuotiaiden osuus on yli viisi kertaa suurempi kuin Suomessa.


Loppuviimeksi haluan jakaa kanssanne italialaisen aforismi-elämänohjeen. Pistä mieleesi tämä: "Parempi päivä leijonana kuin sata lampaana."

-Tunnuslause italialaisessa kahdenkymmenen liiran kolikossa vuodelta 1930. By; Niccolò Machiavelli.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Yksi annos kolesterolia, kiitos!

Yli puoli miljoonaa suomalaista syö kolesterolilääkkeitä; suurin osa aivan syyttä suotta. Oletko sinä kenties yksi heistä? Oletko saanut mustaa valkoisella liian korkeasta kolesterolitasosta ja huolestunutta päänpuistelua terveyskeskuslääkäriltä, joka suit sait kirjoitti sinulle statiini-reseptin terveystilanteesi näennäiseksi korjaamiseksi? Jos olet, vedä nyt mietintämyssy päähäsi ja liity seuraukseni tuumailemaan, josko tuohon niin sanottuun vaivaan olisi olemassa luonnollisempikin lääke. Kolesterolihan on itsessään mitä luonnollisin ja merkittävin elämää ylläpitävä aines.                               

Maksasolut tuottavat valtaosan kehon tarvitsemasta kolesterolista, mutta sitä saadaan myös ravinnosta. Ja haluan painottaa sanaa; saadaan. Me saamme kolesterolia, kiitos maksan oman kolesterolituotannon ja tiettyjen superkolesteroliruokien, kuten kananmunien keltuaisten, maksaruokien, katkarapujen ja munuaisten.

Kolesteroli on ehdottoman välttämätön rasvaliukoinen aine useille eri elintoiminnoille, eivätkä aivot toimi ilman kolesterolia. Se on myös osa solukalvojen rakennetta ja elimistö tarvitsee sitä monien hormonien, D-vitamiinin sekä sappihappojen tuotantoon, sekä solujen uudistumiseen. Surullista kyllä, tämä merkittävä elämäneliksiiri on puettu viikatemiehen asuun ja se istuu syyttömänä syytetynpenkillä hartioitaan nostellen: "En ymmärrä, mitä olen tehnyt väärin." Et mitään, ystävä hyvä, et kerta kaikkiaan mitään.

Tyydyttynyt rasva ei ole sama asia kuin kolesteroli. Tappavan vaarallisiksi leimatut eläinrasvat eivät myöskään muutu elimistössä kolesteroliksi, eivätkä nosta kolesterolitasoja. Kolesterolimolekyyli on niin monimutkainen ja kommervenkkinen kokoonpano, että ruoan mukana elimistöön tulevat tyydyttyneet rasvat eivät kerta kaikkiaan pysty muuttumaan sellaiseen muotoon. LDL-niminen, kolesterolia kuljettava proteiini on saanut huonon maineen, mutta tosi asiassa molemmat, LDL ja HDL-kolesteroli ovat ihan yhtä hyviä. Shokeeraavaa, eikö totta?

Shokkireaktiosi keskellä muista tämä: elimistö ei luo mitään järjestelmiä turhaan, eikä tuota aineita, jotka täytyisi ulkoisin menetelmin kehosta poistaa. Kaikella on tehtävänsä. LDL kuljettaa kolesterolia maksasta sitä tarvitseville soluille kun taas HDL palauttaa ylimääräiset kolesterolit takaisin maksaan, jossa se muokkautuu uudelleen ja osa valuu sapen mukana suolistoon. Suolesta se imeytyy takaisin elimistöön. Kuten Antti Heikkilä kirjoittaa: "Kolesteroli on niin arvokasta, ettei mitään haluta haaskata."

                                                    Stop fighting! You are equally good! 


Sydän- ja verisuonitautien määrä on räjähtänyt käsiin, eikä ratkaisuja tule löytymään, mikäli osoittelemme vääriä puita. Kolesteroli ei ole syyllinen verisuonten tukkeutumiseen, veritulppiin tai valtimoiden kovettumiseen. Ei pojat, ehei! Hapettumattomana ja sokeristumattomana korkeakin kolesteroli on täysin vaaratonta, jopa suotuisaa. Se alkaa kertyä verisuonten seinämiin vasta hapettuneessa tulehdustilassa, mikä liittyy epäterveellisiin elämäntapoihin.

Hiilihydraatti-tärkkelyspitoinen ruokavalio kuluttaa suolten seinämiä ja aiheuttaa kehonsisäisiä tulehduksia. Saman efektin aiheuttavat muun muassa mikroravintoaineiden puutos, kasvisperäisten transrasvojen käyttö, krooninen stressi ja sen aiheuttamat hormonimuutokset, antioksidanttien puute ja sitä seuraava bakteeri- ja virusperäinen tulehdus, sekä liiallinen tulehdusta aiheuttavien omega-6 -rasvojen saanti. (kuten otin esille jo low-fat dieettejä käsittelevässä postauksessani). Monien muiden aineiden tavoin LDL toimii laastarina vaurioituneilla paikoilla. Sitä seuraava kalkkeutumis- ja arpeutumisprosessi on vain luonnon menetelmä vaurioituneen valtimon pelastamiseksi. Verisuonisairauksien todellinen syy ei siis ole kolesteroli vaan verisuonen seinämän vaurioittanut tulehdus.
  
                                                Olipa kerran suolisto--vaan onko enää? 


Tutkimukset ovat osoittaneet, että olisi syytä tarkkailla omega 3 -rasvojen määrää kolesterolin sijaan. Omega 3:lla on todistettu olevan yhteys parempiin sydän- ja punasolu ja plasma-arvoihin. Erään professorin mukaan ruokavalion omega-3-pitoisuuden korjaaminen poistaisi valtaosan kolesterolilääkkeiden tarpeesta, koska se edistää veren elastisuutta ja virtaavuutta ja parantaa kokonaisrasva-arvoja. Omega 3-pitoisuudet korjataan niinkin simppelisti, kuin nauttimalla päivittäin gramman verran kalaöljyä, joka sisältää runsaasti E-EPA-rasvahappoja. Nuo kummalliset hapot kun ovat oikeita kuningasrasvoja, mitä tulee verihiutaleitten kokkaroitumisen ja veritulpan syntymisen ehkäisemiseen. Ei muuta kun kalaöljyä lusikkaan ja irvistelemään!

Sosiaalisessa mediassa on valloillaan todellinen kolesterolikauhuskenaario: "Kuitupitoinen ja vähärasvainen ruokavalio auttaa laskemaan kolesterolia." Tätä mantraa toistellaan sivu sivun perään ja siinä sivussa kehotetaan nauttimaan statiinilääkkeet suurella mielihyvällä ja näin sekoittamaan kehon toimintamekanismeja entisestään. Tuhannet ihmiset kärsivät sekä hiilihydraattipitoisen ruokavalion, että statiinilääkkeiden haittavaikutuksista ja useat lääkärit raportoivat asiakkaidensa esille tuomista sivuoireista.Yleisimmin haitat kohdistuvat lihaksiin.

Tässä lainaus Antti Heikkilän sivuilta, jossa hän julkaisi lääkehuollon lehtorina toimivan lukijansa lähettämän hätähuudon: "Usein tapaan henkilöitä, joiden sormissa ja varpaissa pistelee ja esiintyy tunnottomuutta. Etenkin iäkkäät menettävät tasapainoaan, koska jalkapohjat eivät tunnista liikkeitä. Iäkkäät statiinien saajat kärsivät usein lihasten voimattomuudesta, mikä alentaa heidän toimintakykyään. Statiinien haittoja ovat: lihaskivut, nivelkivut, ääreishermoston oireet, tunnottomuus, lihasheikkous, lihastulehdukset, lihaskrampit, ihottumat, päänsärky, muistihäiriöt ja sekavuus." Mutta nämähän ovat vain yleisesti hyväksyttäviä sivuoireita, right?

Kuten australialainen lääkäri Herbert H. Nehrlich kirjoitti British Medical Journalissa: "Kolesterolilääkkeiden syöttäminen ihmisille on lääketieteen historian suurin huijaus." Voimme vain arvailla, millainen muistisairauksien epidemia meitä odottaa muutamien vuosien kuluttua kun sadat tuhannet ihmiset käyttävät turhaan kolesterolilääkkeitä, jotka vähentävät aivojen kolesterolin määrää ja vaikuttavat näin koko keskushermoston ja muistiyksikön toimintaan.

Harhaanjohtava kolesterolikeskustelu kätkee taakseen puhdasta (=likaisista likaisinta) bisnesajattelua. Hyväksyttävän kolesterolitason rajaa hilataan yhä alemmas ja nykyinen hyväksytty kokokonaiskolesteroli, 5.0 mmol litrassa on raja, jonka alle vain harva superyksilö normaaleilla elämäntavoilla yltää. Tämä on silkkaa kikkailua: kun koko kansa luulee omaavansa liian korkeat kolesteroliarvot, lääketeollisuus ja kolesterolilääkekauppa kukoistavat!

Jos et halua suotta stressata, kannattaa muuttaa Norjaan, jossa kolesterolin ylärajaksi on asetettu 6.9 mmol/l. Sveitsissä saisi myös olla rauhassa kolesteroliuhkailijoilta, sillä kyseisen maan kansalaisilla on koko maailman korkeimmat kolesterolitasot, eikä juurikaan sydän- ja verisuonisairauksia. Vertailukohdaksi nostettakoon Australian aboriginaalit, joilla on maailman matalin kolesterolitaso, mutta sydänkuolleisuus maailman huippuluokkaa.


Summarummarum: Jos siis käytät kolesterolilääkkeitä ja haluat päästä niistä eroon (toivon mukaan ainakin tämän tekstin jälkeen haluat), ota yhteyttä asiantuntevaan lääkäriin. Asiantunteva lääkäri ei seiso lääketeollisuuden sanojen takana, vaan puolustaa totuutta ja taistelee kansanterveyden puolesta henkeen ja vereen. Kolesterolilääkkeet ovat silkkaa lääketeollisuuden huijausta, rahastuskikka, jolla kansa saadaan jälleen notkauksen verran enemmän polvilleen. Lyhyesti: ilman kolesterolia ei ole elämää. Älä siis hyvä ihminen syö lääkettä, joka tuhoaa aivo- ja hormonitoimintaasi ylläpitävän eliksiirin !

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Eat your bugs!

Maapallon ekosysteemissä elää noin 1700 ihmisravinnoksi kelpaavaa hyönteislajiketta. Aasian maiden ihmiset ovat askeleen verran edellä länsimaita mitä tulee ekologiseen lihansyöntiin ja vaihtoehtoisiin proteiininlähteisiin. Niillä main yli 2,5 miljardia ihmistä harjoittaa nimittäin entomofagiaa eli hyönteissyöntiä. Pääasiassa lounaslautasille päätyy heinäsirkkoja, kaskaita, muurahaisia, hämähäkkejä, torakoita ja hyönteisten toukkia eri muodoissaan. Thaimaassa on arvioitu olevan noin 15 000 heinäsirkkafarmia. (Kiinni jäit, näen ilmeesi! Naamasi on norsun ******* ja vatsasi sisältö pyrkii kurkkutorvesta ylös) Sinnittele vielä; koskaan ei pidä tehdä johtopäätöksiä ensimmäisten mielikuvien perusteella.

                                                            I´m your friend! Eat me!


Itikat ja ötökät taipuvat ruokaan kuin ruokaan (ovat notkeita veijareita!) ja toimivat niin paistettuina, paahdettuina, kuivattuina kuin grillattuinakin. Osa kelpaa syötäviksi sellaisenaan, mutta kypsennys on suositeltavaa turvallisuussyistä. (Minä en ota vastuuta, mikäli saat ruokamyrkytyksen keittiösi banaanikärpäsistä) Yhtä kaikki, hyönteiset ovat aivan ykkösluokkaista ravintoa. Tämän sanoessani en puhu tilastotieteilijän äänellä, enkä toistele akateemisia tutkimustuloksia, vaan viittaan henkilökohtaiseen kokemukseen. Kokeiltu on ja hyväksi havaittu! Rouskutin läpi niin paahdetut heinäsirkat, hämähäkit, torakat, jättiläishyttyset, sammakot kuin barbeque-käärmeenkin matkustessani Kaakkois-Aasiassa ja kuinka ollakaan; pinnan alla orastaneet epäröinnin siemenet kuivuivat maan tasalle sen sileän tien. Lihaa kuin lihaa, huomasin miettiväni siinä maistellessani. Ötököiden maku ei juuri poikennut broilerista.

                                                        Käärmevarras ja torakoita



Hyönteiset ja niiden toukat sisältävät aimoannokset hyvänlaatuista proteiinia, terveyttä edistäviä rasvoja, rautaa ja kalsiumia. Eräissä lajikkeissa on jopa tuplasti proteiinia lihaan ja kalaan verrattuna ja lisäksi toukkavaiheessa olevat hyönteiset ovat todellisia vitamiini-antioksidantti-pommeja. Kaiken lisäksi niiden kasvatus on äärimmäisen ekologista ja ympäristöystävällistä. Tasalämpöisinä eliöinä hyönteiset tuottavat  vähemmän kasvihuonekaasuja kuin muut elikot ja pärjäilevät mainiosti elintarviketuotannon jätteillä ja tuotantoeläinten lannalla. Kärpäsentoukkia voi kasvattaa siipikarjan lannalla ja sitten syöttää niitä broilereille muun epärehun ja proteiinijauheiden sijaan. Heinäsirkat, kuten monet muutkin hyönteiset lisääntyvät kuin sienet sateella ja käyttävät ravintoa hyväkseen moninverroin tehokkaammin kuin naudat, possut, kanat ja fisut. Yksi kilo heinäsirkkoja tuottaa yhden kilon syömäkelpoista ruokaa (koko setti on syötävää ainesta!). Yhden naudanlihakilon tuottaminen vaatii noin 10 kiloa ravintoa ja ravinnon lisäravintoa. (köh, geenimanipuloitua soijaa) Hyönteisten kasvatus vaatii siis vain murto-osan perinteisen lihatuotannon vaatimasta tilasta ja rehusta.
 
                                                          Heinäsirkkoja Myanmarissa

  
                                      Vähemmän herkullisennäköisiä kärpäsentoukkia



FAO (Food and Agriculture Organisation) starttasi keväällä 2010 projektin, jonka tarkoituksena on analysoida hyönteisten ravitsemuksellisia ominaisuuksia yhteistyössä Laosin valtion kanssa ja edistää hyönteisten omaksumista ruokakäyttöön ympäri maailmaa. Laosilla on pitkät perinteet hyönteisten käytöstä ja niiden kotikasvatuksesta, sekä kaupallisesta kasvatuksesta ruokien raaka-aineeksi. Kyseinen projekti käynnistyi Shangaissa hyönteisgourmet-tapahtuman merkeissä. Laosilainen huippukokki Sisouphanh Ocampo oli voittanut aiemmin paikallisen hyönteisruokakilpailun hyönteistacoreseptillään, johon kuului silkkiperhosen toukkia, heinäsirkkoja, intialaisia mausteita, tomaattisalsaa ja kermaviiliä. Njami Njam. Ihmettelen, jos ei nyt viimeistään herahtanut vesi kielelle.

Länsimaalaiset eivät ole omaksuneet hyönteisiä osaksi ruokavaliotaan. Ne koetaan epämiellyttävinä ja likaisina eliöinä, vaikka vuosisatojen mittainen hyönteissyönnin historia on osoittanut niiden hyödyt terveydelle ja ympäristölle. Laajemmassa perspektiivissä katsottuna asenteemme tekee meistä varsinaisia kummajaisia: Arviolta 80%: lle maailman ihmisistä hyönteiset ovat nimittäin yksi merkittävin proteiinin lähde ja suuri kulinaarinen nautinto. Surullinen fakta on se, että tämän hetkinen karjatalous tuottaa noin 18 prosenttia kaikista maapallon kasvihuonepäästöistä, mutta tehotuotanto rehottaa ja lihankulutus kasvaa. Hyönteisiä tällä pallolla piisaisi viljeltäväksi ilman päästöjen päästöjä. Tragikoominen tosiasia on se, että puoli maailmaa viljelee hyönteisiä karjatalouden rinnalla ja osallistuu näin planeetan suojelemiseen ja kasvihuonepäästöjen hillitsemiseen. Tragikomediallinen osuus seuraa tässä: Ne kaikki ovat kehitysmaita.



Ilmeesi onkin mukavasti muuttunut; olet innostuksesta soikea ja inspiraatiosta vihreä! Kun nyt siis kiinnostuit vaihtamaan kanannahkapullat ja nugetit tosimiehen lihatuotteisiin, kuten kärpäsiin, murkkuihin ja koppakuoriaisiin, niin ei muuta kun tuumasta toimeen. Syötäviä hyönteisiä voi tilata muun muassa brittiläisestä Edible verkkokaupasta. Hyvä Britannia, Go Britannia! Tässä maassa tupataan olemaan ravitsemusasoissa aina askeleen verran edellä muuta maailmaa.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Reseptilöydös rohkelikoille:

Hyönteiskarkit – Seireenin suudelmat

3 dl vapaavalintaisia hyönteisiä (jalat tai siivet voi poistaa)
1/2 dl hunajaa

Mausteeksi:

Muskottipähkinää
Kanelia
Kookoslastuja

* Kuinka hyönteiset tulisi valmistaa ruoaksi? Elävät hyönteiset tulee jäädyttää (n. 15 min. riittää) ja sitten paistaa. Ötököiden suoliston saa puhdistettua pitämällä hyönteisiä paastolla 4-12 tuntia ennen käyttöä tai syöttämällä niille omavalintaisia yrttejä muutaman päivän ajan. Siivet ja jalat voi poistaa, kuten myös kuolleet yksilöt. 
* Paras hyönteistenkeruuaika on aamukoi tai ilta, jolloin hyönteiset liikkuvat hitaasti. Kasvualustana hyönteisille toimii esimerkiksi lasipurkki, jossa on kantena hengittävä kangas sekä pohjalla riittävästi syötävää.
* Hyönteiset lisääntyvät pääsääntöisesti 45-90 päivässä, kun hygieniasta ja ravinnonsaannista huolehditaan. Hyönteiset saadaan kuorrutettua herkullisiksi eri menetelmin, tarkempia reseptejä esim. Terveydenjuuren reseptiosiosta.

Resepti simppelisti:

* Paista hyönteiset kevyesti voissa tai kookosöljyssä. Kuorruta hunajalla ja mausta.

Lähde: http://www.terveydenjuuri.fi/?p=866 (Siirrän vastuun tälle taholle, mikäli ongelmia ilmenee ;))

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Big Lie: Low Fat High Carb!

Viimeiset kaksikymmentä vuotta olemme eläneet vähärasvaisuuden (kissan) kulta-aikaa. Herra Rasvakammo tarttui valtikkaan 80-luvulla kun eräät neropatit keksivät, että sairauksien ja lihomisen syynä on yksinomaan paha paha rasva. Ensimmäiset low-fat tuotteet tuotiin markkinoille ja kansa villiintyi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Vuodet vierivät ja keinotekoisilla lisäaineilla ryyditettyjen elintarvikkeiden myynti nousi samaa tahtia kun rasvankulutus laski. Samoin kävi kansanterveydelle. Ylipainoisten määrä on lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana kaikkialla maailmassa, myös niiden alkuperäiskansojen keskuudessa, joissa länsimainen kulttuuri on tullut kuvaan. Lihavuus on lisääntynyt kaikissa sosiaaliluokissa ja ikäryhmissä ja tämän päivän lapset ja nuoret ovat lihavampia kuin koskaan ennen koko ihmiskunnan historiassa. Hälytyskellojen pitäisi alkaa soida! Ding dong! Missä vika, missä korjaaja?

Jos sairaalloinen ylipaino olisi vain esteettinen ongelma ja parempien ihmisten silmiä särkevä vika katukuvassa, ei se olisi ongelma alkuunkaan. Mutta kyseessä on paljon laajamittaisempi ja globaalimpi ongelma, kuin mitä päällepäin näyttää ja mitä asiasta tietämättömät ounaksuvat. Olen monesti saanut kuulla kommenttia tyyliin: "Jokainen saa olla sellainen kuin on. Ylipainoisia ei pitäisi syrjiä." Olen absoluuttisen sataprosenttisesti samaa mieltä: jokainen eläköön kuten hyvältä tuntuu ja kantakoon kehonsa ylpeydellä. Uskallan kuitenkin väittää, että moni ylipainoinen ei tunne oloaan kovinkaan hyväksi, saati että olisi sinut itsensä ja nahkojensa kanssa. Sairaalloisen ylipainon kohdalla ei ole kyse enää vain ihmisestä itsestään, eikä ongelma ole missään mielessä visuaalinen. Kuten ei vanhuus, ei ylipainokaan tule yksin. Se ei tule kaksin, kolmin, eikä edes neljän kimpassa, vaan käsikynkässään kulkee mitä yllättävimpiä aveceja.

Elintarviketeollisuus ja sitä myötä myös maailmanlaajuinen ruokailukulttuuri ovat muuttuneet radikaalisti viimeisten vuosien aikana. Muutokset ovat olleet pääasiassa negatiivisia ja ajaneet kokonaiset kansakunnat hämmennyksen ja epätietoisuuden valtaan. Rasvattomuuden lähettiläät tarjosivat pelastusta kollektiiviseen hämmennykseen tarjoamalla kansoille leipää ja sirkushuveja (=prosessoituja hiilihydraatteja ja sokerihumalaa) ja kietomalla nämä pikkusormiensa ympärille. Onnistuivat, mokomat! Jos kyse olisi vain puhtaasti bisneksestä ja vaarattomasta ruoka-aineiden muokkailusta, voisimme ohittaa asian olkia kohauttaen ja antaa noiden neropattien vedellä seteleitä pinojen väleistä ja elää herroiksi meidän kustannuksellamme. Mutta kuten lihavuuskysymyksessä, ei tässäkään asiassa voida katsoa pelkkää pintaa. Rasvattomuuskammo ja hiilihydraattivillitys ovat tuoneet mukanaan aimojoukon seuralaisia. Jonon kärjessä kulkee Herra Ylipaino, jonka perässä seuraa pitkä letka porukkaa, kuten Diabetes, Veritulppa, Sydän- ja verisuonitauti, Dementia, Alzheimer, ADHD, Masennus, Skitsofrenia ja Akne vain muutamia mainitakseni.



Missä vaiheessa unohdimme, että elimistömme tarvitsee rasvaa? Se janoaa sitä, se tarvitsee sitä. Jokainen solu, jokaikinen hormoni ja kaikki ruoansulatuskanavan ja hermoston osat tarvitsevat rasvaa toimiakseen tehokkaasti. Aivoista jopa 80% on silkkaa rasvaa, eikä tuo elimistömme keskus kykene toimimaan ilman polttoainetta. Voimme vain arvailla ja pienissä päissämme johtopäätellä, mihin juontavat juurensa rajusti kasvaneet mielenterveys- ja dementiatilastot. Stakesin mukaan muistisairaiden potilaiden määrä on lisääntynyt yli 10 000 asiakkaalla vuosittain vuosituhannen alusta alkaen. Erityisesti vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa olevien muistisairaiden asiakkaiden osuudet ovat kasvaneet 2000-luvun aikana. Suhteellisesti eniten muistisairaita asiakkaita on koko 2000-luvun ollut terveyskeskusten vuodeosastoilla. Surullista kyllä, suuri osa vanhuksista on sisäistänyt vähärasvaisuuden mantran, samoin kuin sairaalat ja vanhustenkodit. Laitosruoka ei ole pelkästään mautonta ja mausteetonta vaan myös huolestuttavan rasvatonta.


Rasvoilla on kehossamme niin paljon elintärkeitä, elämää ylläpitäviä tehtäviä, että niiden poisjättäminen on yhtä tuhoisaa kuin käsivarsien viiltely tai hyppääminen asfalttiin seitsemännen kerroksen parvekkeelta. Muistinvirkistämiseksi luettelen tässä rasvan pääasialliset tehtävät elimistössä.
  • Rasvat ovat merkittävä osa solukalvojen rakennetta.
  • Rasvat muodostavat tärkeän ja tehokkaan energiavaraston (rasvasolujen rasvavarastot ovat pääasiassa rasvahappoja triasyyliglyserolin muodossa).
  • Kolesterolin kaltaiset rasva-aineet eli hormonit säätelevät lukuisia elintoimintoja
  • Rasvaliukoisten vitamiinien kuljetus solujen käyttöön
  • Tietyt rasva-aineet toimivat solujen viestinvälittäjinä, kuten diasyyliglyseroli ja sfingosiini-1-fosfaatti.
  • Osallistuvat verenpaineen säätelyyn
  • Osallistuvat lihassolujen supistumisreaktioon muun muassa verisuonen seinämässä ja kohdussa
  • Osallistuvat vastustuskyvyn muodostukseen
  • Säätelevät hermoston toimintaa
  • Säätelevät ruumiin lämpötilaa
  • Turvaavat elimistölle välttämättömien rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien saannin.
  • Konkreettisesti: etenkin nivelet, silmät ja aivot tarvitsevat rasvaa toimiakseen normaalisti

Nykyisissä ravitsemussuosituksissa rasvan osuus kattaa noin 30% kokonaisenergiasta ja suositeltava saanti on vähintään 15-20 %. Arviolta elimistö tarvitsee rasvaa vähintään 60 grammaa päivässä, joista yleisten suositusten mukaan kovia rasvoja tulisi olla vain kolmannes ja pehmeitä rasvoja kaksi kolmannesta. Kammo tyydyttyneitä rasvoja kohtaan nosti päätään rasvattomuusbuumin seurauksena, minkä vaikutukset ovat nähtävissä edelleen. 

On kuitenkin vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että pelkoon ja huoleen ei ole syytä. Tammikuussa 2011 The American Journal of Clinical Nutrition julkaisi merkittävän tutkimuksen, jossa todettiin, ettei liioin eläin- saati tyydyttyneillä, eli niin sanotusti kovilla rasvoilla ole mitään yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Kummituksen asuun puettu tyydyttynyt rasva ei myöskään muutu kehossa kolesteroliksi, kuten viralliset tahot väittävät, eikä yksikään varteenotettava tutkimus ole voinut osoittaa niiden linkkiä kansansairauksiin.

Prosessoitujen hiilihydraattien ja vähärasvaiseksi modifioitujen tuotteiden korvaaminen kasviksilla, marjoilla, täysrasvaisilla lihatuotteilla ja luonnollisilla rasvoilla johtaa tutkitusti parempaan kokonaisvaltaiseen terveyteen. Moni vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtynyt on raportoinut verenpaineen ja sokeriarvojen asettumisesta, kolesteroliarvojen ja painon laskusta, näläntunteen tasoittumisesta ja psyyken ongelmien vähenemisestä. Fysiologinen selitys piilee kehon tulehdustilojen korjaantumisessa. Nämä tulehdustilat aiheutuvat lukuisista tekijöistä, joista tärkeimpinä mikroravintoaineiden puutos, kasvisperäisten transrasvojen käyttö, krooninen stressi ja sen aiheuttamat hormonimuutokset, antioksidanttien puute ja sitä seuraava bakteeri- ja virusperäinen tulehdus, sekä liiallinen tulehdusta aiheuttavien omega-6 -rasvojen saanti. Syitä on lukuisia, mutta varmaa on se, että eläinperäiset rasvat eivät aiheuta verisuonivaurioita. Kuten Antti Heikkilä blogissaan kirjoittaa: "Miksi aiheuttaisivat, sillä me ihmiset kuulumme samaan eläinmaailmaan ja meillä on samat rasvat."


Itse pidän rasvanyrkkisääntönä aitoutta ja luonnollisuutta. Mitä pidempi ainesosaluettelo, sen suurempi syy jättää tuote hyllyyn. Teollisesti kovetettujen transrasvojen kohdalla nollatoleranssi olisi ihanne, koska kyseisillä rasvoilla on todettu olevan yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Transrasvojen lähteitä on valitettavasti enemmän kuin mitä silmä näkee ja suu maistaa. Niitä on ympätty muun muassa eineksiin, sipseihin, ranskalaisiin, sämpylöihin, muroihin, leipomo- ja konditoriatuotteisiin, uppopaistettuihin ruokiin, kekseihin, jäätelöihin ja muihin prosessoituihin ruokiin. On kuitenkin muistettava, että transrasvaa esiintyy myös luonnostaan esimerkiksi maito- ja lihatuotteissa. Luonnollinen ja keinotekoinen transrasva käyttäytyvät kuitenkin elimistössä eri tavoin ja luonnolliset trasrasvat ovat ihmiselle hyödyksi. On myös huomattava, että maksimissaan 8 % eläinperäisten ruoka-aineiden rasvasta on transrasvaa, kun taas kovettamisprosessin jälkeen jopa 65 % kasvirasvasta voi olla transrasvaa. Leivälle täytyy siis levittää muutaman sentin paksuinen kerros voita, jotta satsi voisi päihittää hampurilaisaterian, joka sisältää jopa 13 grammaa transrasvaa.

Ruotsissa ja Suomessa teollisuus vähensi transrasvojen käyttöä 1990-luvun puolivälissä ja Britannian terveysasiantuntijat (UK Food Standards Agency) pyrkivät muuttamaan pakkausmerkintälakeja niin, että transrasvojen määrät ilmoitettaisiin tuoteselosteissa. Britannia on kuitenkin rasva-asiassa aivan omaa luokkaansa. Tämän luokkayhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä rasva(parka) on litistyksissä hiilihydraattiprofessorien tossujen alla, eikä rasvattomuuden, sokerittomuuden ja suolattomuuden hokema jätä kansaa rauhaan. Surullista kyllä, edellämainitut kiellot tuntuvat kohdistuvan pääasiassa näkyviin ravintoaineisiin, kuten pöytäsuolaan ja -sokeriin, sekä leivän päälle laitettavaan rasvaan. Tilastojen valossa voi huomata, että jengi ei tiedosta kyseisten aineiden haitallisimpien muotojen piilevän pinnan alla silmiltä piilossa. Porukka jaksaa uskoa low-fat-tuotteiden ja hiilihydraatti- ja tärkkelyspitoisten elintarvikkeiden pelastavaan sanomaan siitäkin huolimatta, että viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat osoittaneet näiden turmiolliset vaikutukset kansan terveyteen.

Lopuksi shokeeraavaa nippelitietoa: Brittien pääasialliset rasvan lähteet ovat: 1) Ranskalaiset, 2) Sipsit, 3) Viljatuotteet; pullat, murot, leipä. 4) Maitotuotteet; mm. makumaidot, transrasvalla höystetyt "vähärasvaiset" jogurtit, juustot ja jäätelöt. Rasvattomuusinnostus kohdistuu siis näkyvään rasvaan, mutta suurimpia pahiksia, eli elimistöä kuormittavia piilotransrasvoja ei suotta vaivauduta laskemaan mukaan. Itsepetos on petoksista petollisin.

 

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Huolenpitoviikonloppu

Olipas Oivalliset Onnenpäivät Oxfordissa! Vietin syntymäpäiväviikonloppua tuossa maankuulussa yliopistokaupungissa neljän ystäväni kanssa, tuuletin koulustressistä turvonnutta pääkoppaani ja söin vatsani pullolleen ihka oikeaa ruokaa.Vau. Oikea ravinto onkin ollut aikamoinen harvinaisuus viimeisten viikkojen aikana ja opiskelupaineiden puristuksessa olen täyttänyt kehoni tarpeita kaiken maailman tarpeettomuuksilla. Tämän ravitsemustieteen opiskelijan stressiviikon menu on kuin suoraan "Älä syö näin" -ohjekirjan sivuilta.

                              Maanisen stressiviikon menu:
                                 (älä kokeile tätä kotona)

                                        * Aamiainen: Ei aamiaista.

                                        * Lounas:
                                        Aperitiivi: Kuppi kahvia kera maidon. 
                                        Alkupala: Pari haarukallista jauhelihaa suoraan pannulta. (nälkä!)
                                        Pääruoka: Paistettua jauhelihaa, kananmuna, näkkileipä margariinilla.

Puolustuspuhe: Sain margariinirasian ilmaiseksi. Koska vastustan ruokajätettä, en raaskinut tuhota tuota suurista suurinta elimistöni tuhoajaa. Aion siis pistää sen poskeeni silmät kiinni ja vatsanväänteistä välittämättä, koska hei: se oli ilmaista ruokaa,vaikka onkin harvinaisen kaukana oikeasta ruoka-ruoasta.

                                       Jälkiruoka: Kuppi kahvia kera maidon.

                                       * Välipala: Kuppi kahvia kera maidon. (anteeksi, jäi levy päälle)

                                       * Iltaruoantapainen:
                                         Aperitiivi: Kourallinen syntymäpäivälahjaksi saatua salmiakkia.
                                         Pääruoka: Näkkileipä pestolla ja kurkulla. Purkki tonnikalaa.
                                         Jälkiruoka: Kuppi kahvia kera maidon.

                                       * Iltapala: Ai mikä? Ehdin nukahtaa ennen sitä...



Kukaan ei elä kuten opettaa, eikä suutarin lapsilla ole kenkiä, right? On kuitenkin tärkeää tiedostaa, mikä on hyväksi mielelle ja keholle, mitä juuri minä tarvitsen voidakseni hyvin. Tieto ei aina tuota vain tuskaa, vaan sitä voi hyötykäyttää omassa elämässä ikään kuin ongelmienratkaisutyökaluna. Kyllä minä tiedän, mikä viime viikossa mätti ja todennäköisesti yltiöpäisiin sfääreihin kohonnut koulustressini vain yltyi heikon ravitsemuksen seurauksena.

Todistinhan sen jo syömishäiriöaikoinani, että aliravitsemustila ja vääränlainen ravinto vaikuttavat suoraan psyykeeseen. Noihin aikoihin olin hermoraunio ja kadotin tasapainoni mitä mitättömimmistä seikoista, kuten aikataulumuutoksista, avainten unohtamisesta, pikkuveljen kärttyilystä tai lemmikkieläinten vaatimuksista (ruokaa, lenkki, nyt!). Menneellä viikolla olin aistivinani samoja tuntemuksia koulupaineiden alla ja totesin, että asialle on tehtävä jotain ennen kuin romahdan tyystin. Syntymäpäiväni osui siis juuri oikeaan saumaan!


Saavuin ystäväni ihastuttavalle talolle Oxfordin opiskelijalähiöön perjantaina iltapäivällä. Viiden hengen seurueemme kokoontui yhteen kolmen vuoden tauon jälkeen ja muistot palasivat vahvoina pintaan. Tustuimme toisiimme Doulos-lähetyslaivalla Kaakkois-Aasiassa vuonna 2009 ja työskentelimme siellä eri osastoilla. Itse olin keittiöhommissa, Oxfordilainen ystäväni konehuoneessa, Lontoossa opiskeleva kaverini niin ikään keittiössä, Birminghamin ystävä siivoustiimissä ja nykyään Bristolissa opiskeleva, porukan ainoa mieshenkilö työskenteli kannella (Deck Department). Katsoimme vanhoja valokuvia ja videopätkiä ja juorusimme laivalla olleista ihmisistä jakaen tietojamme heidän nykyisestä sijainnistaan ja elämätilanteestaan. Moni on päätynyt naimisiin, osalla on jo oma perhe, osa on palannut laivalle pidempiaikaisella sopimuksella ja osa elää opiskelijaelämää eri puolilla maailmaa. Minulla on ikävä laivalle. Nyt se tuli todistettua.


Olin aivan liikuttunut siitä huomiosta ja vaivasta, jota ystäväni olivat nähneet juhlapäivää valmistellessaan. Yksi ystävistäni matkasi neljä tuntia Lontoosta Oxfordiin itse valmistamansa mutakakun kanssa, kantoi sen ruuhkametrojen kautta bussiin ja junaan ja käveli kakku kainalossa kolmen kilometrin matkan asemalta perille asti. Voiko aikuinen ihminen liikuttua siitä, että joku tekee hänelle syntymäpäiväkakun? Mene ja tiedä, mutta niin kävi. Tirskautin pienet itkut ja kiittelin niin, etten sanoja löytänyt. Iltaruoaksi kokkasimme spagettia ja valmistimme herkullisen kasvis-sieni-jauhelihakastikkeen afrikkalaiseen tyyliin (Oxfordin ystäväni on kotoisin Etelä-Afrikasta). Niinkin arkinen ruoka, kuin pasta-bolognese oli silkkaa juhlaa viimeaikaisten annosteni rinnalla. Suljin silmäni ja sukelsin nautintoon. Vatsa lauloi ylistystä ja ruoansulatus hallelujaa.



Lauantaina teimme sight-seeing -kierroksen ympäri Oxfordin ja muistin paikat edelliseltä vierailulta. Kaupunki tuli tutummaksi ja tunsin kovasti viihtyväni siellä. Lounaaksi haimme "Meal Deal"-setit lähimmästä Tescosta ja hakeuduimme College-rakennuksen sisäpihalle piknikille. Nurmi oli jo kuiva, aurinko paistoi kasvoille ja mieli tyyntyi kuin meri myrskyn jälkeen. Mutustin tyytyväiseni kana-couscous-salaattiani ja hörpiskelin dieetti-colaa (tiedän, tiedän, no comments please).  

Meal Deal on aika mainio diili. Itse asiassa se on yksi niistä harvoista asioista, jotka toivoisin kopioitavan Brittien ruokakultturista Suomeen. Diiliin kuuluu siis kolme tuotetta tietyllä könttisummalla: Yksi valmisruoka (salaatti/sandwich/tortilla/keitto tms.), yksi juoma (limu/mehu/vesi...) ja yksi snacks-pussi; sipsipussi, suklaaboksi tai pussillinen valmiiksi pilkottuja hedelmiä kaupan tarjonnasta riippuen. Olisin halunnut vain juoman ja salaatin, mutta tuli halvemmaksi ottaa lisäksi sipsipussi. Tämä on Brittikulttuuria parhaimmillaan: Osta enemmän, maksa vähemmän! (ja vice versa)



 
  

On ilo tuntea ystäviä, jotka rakastavat ruoanlaittoa. Sunnuntaiaamuna heräsin tutuntuntuisiin tuoksuihin ja kun kipitin keittiöön yhdeksän korvilla, kaksi ystävääni oli jo täydessä touhussa. He olivat päättäneet valmistaa meille todellisen hemmotteluaamiaisen, johon kuului skonsseja kerman ja vadelmahillon kera, Scrambled Eggsejä (villi käännös=paistinpannulla sörssätyjä munia), pekonia ja toasteja kera hunajan ja ehdan voin. Kaikki oli valmiina ja ystäväni kehotti vain istumaan pöytään, vaikka kovasti vänkäsin ja yritin auttaa aamiaisvalmisteluissa. "Istu ja nauti!" kuului tiukka komento. Nöyrryin ja tottelin, enemmän kuin mielelläni.



Vietin totalitaarisen täysipainoisen, vatsa- ja mieliystävällisen viikonlopun, joka tarjosi silkkaa nautintoa, hyvää oloa ja uutta energiaa arjen aherrukseen. Joskus ihmisen tarvitsee hypätä ulos arjen ympyröistä, omista pienistä piireistä ja kotikaupungin ahtaasta kuplasta jaksaakseen elää eteenpäin. Hypyn ei tarvitse olla suuren suuri, ei edes raajanmittaista harppausta pidempi. Se riittää, että saa hengittää keuhkoihinsa uutta ilmaa, tavata ihmisiä, jotka rohkaisevat lytistämisen sijaan ja joista voi imeä energiaa sisäänsä kuin kirkasvalolampusta ikään. Nykyisen elämänmenon keskellä tärkeimmät asiat unohtuvat kovin herkästi ja huomaamattamme ajaudumme yhä syvemmälle omien ahdistustemme ja ongelmiemme kierteeseen, jotka nivoutuvat lopulta yhteen ja lietsovat toinen toistaan muuttuen kärpäsistä härkäsiksi.

Unohdamme pitää huolta kehostamme ja mielestämme, mikä on merkki vakavanlaatuisesta, kroonisesta sairaudesta nimeltään dementia. Muistisairauksien ääriasteessa ihminen ei nimittäin enää välitä omasta hyvinvoinnistaan. Minusta näyttää uhkaavasti siltä, että yhä nuoremmat ja nuoremmat alkavat oireilla dementikkojen tavoin kuuroutuessaan ja sokeutuessaan kehonsa vaatimuksille.

Jos et muuta muista, ota ohjenuoraksesi edes tämä: Pidä huolta itsestäs ennen kuin se kärsii.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Atkins is Back!

"Noudattakaa lautasmallia! Seuratkaa Traffic Light -Modelia! Vihatkaa Atkinsia ja syökää leipää! Kaikki annokset täytyy koostaa tärkkelyspitoisten ruokien ympärille! Rasva on vihollisesi, low-fat pelastuksesi! Juo maitoa, maitoa enemmän maitoa, että luut pysyvät kunnossa!"

Pää räjähtää. Pyörin ympäri ämpäri aivopesukoneen metallisessa rummussa ja täytyn epätiedon tuskasta ihoni alta luuytimiin asti. Mantra soi korvissani, minusta tulee lammas: bää! Olen narussa, kuristuksissa, umpisolmussa. "Olen eri mieltä!" haluan huutaa, mutta luennoitsijan asuun pukeutunut väärä profeetta tukkii suuni uuniperunalla. Minusta tulee tanskalainen; puhun englantia kuuma pottu poskessa, eikä kukaan enää ymmärrä, mitä haluan sanoa. Olisin vain infonnut, että ei, se ei ole totta. Ja että kyllä, te olette väärässä.


Kukin ryhmäläinen piti esitelmän ruokavalintoihin vaikuttavista tekijöistä. Istuin eturivissä aikomuksenani kiinnostua ja olla myötämielinen luokkatovereitani kohtaan. Alkuun nyökkäilin kannustavasti, hymyilinkin ehkä, rustasin ranskalaisia viivoja paperille ja painoin asioita mieleni pitkäkestoiseen muistiyksikköön. Sitten alkoi alamäki. Ensin joku mainitsi lautasmallin (ylistys, kumarrus ja aplodit Eat Well Badly -Platelle!). Seuraavalla slidella korokkeelle nostettiin Traffic Light Model eli liikennevalomalli (josta olen kirjoittanut aiemmissa postauksissani). Pidin kuulemaani ensin jonkinsortin vitsinä ja odotin kliimaksia. Sitä ei tullut. Likka oli tosissaan.

Esitelmäsession kruunasi kahden tyttösen esitelmä aiheesta; Dieettien vaikutus ruokavalintoihin. Meinasin hypätä penkistä, kun he tuomitsivat Atkinsin dieetin ja Paleo-ruokavalion suoraan alimpaan hemmettiin: "Nämä ovat hengenvaarallisia dieettejä." Perusteluna oli muun muassa herra Atkinsin kuolemaan johtanut sydänkohtaus 73-vuotiaana (se ei muuten ollut sydänkohtaus). Lisäksi he tiesivät, että verenpaine nousee, ravintoainepuutoksia ilmenee, hengitys alkaa haista ja paino tulee kaksinverroin takaisin, jos kyseisten ruokavalioiden jälkeen alkaa syödä hiilihydraatteja. Huidoin ilmaa kädelläni kun tuli kysymysten vuoro. Sain puheenvuoron sinnikkyydelläni, vaikka tiesin, että opettaja olisi halunnut kiertää minut katseellaan.
     
                                                      This is how it should be:


Rykäisin: "Voisitteko selventää, mistä ravintoaineista ihminen jää paitsi, jos noudattaa kyseisiä ruokavalioita täysipainoisesti? Minä en keksi yhtäkään." Tytöt kaivelivat muistilappujaan. Sitten toinen muisti: "Kuidusta! Ja monista vitamiineista, kun vihanneksia ei syödä." Mitä provokaatiomateriaalia likat ovat lukeneet esitelmää tehdessään? mietin pöyristyneenä. Jos jotakin, niin vihanneksia näissä ruokavalioissa vasta puputetaankin! Kuituväittämä on myös aikansa elänyt ja kaipaa pikaista päivitystä. Vuosikymmeniä kuultu hokema viljojen sisältämän kuidun terveyshyödyistä on joutunut syytetyn penkille globaalissa mittakaavassa. Ei kuitenkaan kaikkialla. Ei kuitenkaan Britanniassa. (Ehkäpä tuo Englannin kanaali estää tiedon pääsyn perille asti?)

Atkinsin dieetti on tunnetuin vähähiilihydraattisista dieeteistä. Sana dieetti on kuitenkin harhaanjohtava ja herättää mielikuvan laihdutusmenetelmästä. Todellisuudessa dieetti tulee kreikankielen sanasta diaita, joka tarkoittaa elämäntapaa. Atkins, Paleo (eli suomalaisittain Pellinki-dieetti), kivikauden ruokavalio, VHH ja muut hiilihydraattien karsimiseen tähtäävät dieetit juontavat juurensa samoista lähtökohdista ja perustuvat tutkittuun tietoon ihmisen ruoansulatuksen toiminnasta ja ravitsemuksellisista tarpeista. Atkins ei itse asiassa ollut ensimmäinen nero, joka keksi, että viljatuotteet eivät ole homo sapiensien juttu. Ranskalainen keittiömestari Jean Anthelme Brillat-Savarin nimittäin keksi jo Ranskan vallankumouksen aikoihin vuonna 1789, että lihomisen ja kansansairauksien taustalla ovat pääasiassa sokeri ja valkoiset jauhot. Ensimmäiset vähähiilihydraattiset dieetit kehitettiin diabetes-potilaita varten. Ruokavalio osoittautui niin tehokkaaksi, että potilaat saattoivat luopua lääkityksistä ja heidän veriarvonsa, painonsa ja ravitsemuksellinen tilanteensa kohentuivat kautta linjan. Onpas tappava ruokavalio, kerta kaikkiaan...

                                            So you call this unhealthy food?


Suomessa puhaltavat tätä nykyä raikkaat ja parantavat VHH:n tuulet. Potut ja ranskanleivät jäävät tossujen alle, kun kansa haalii koreihinsa munia ja vihanneksia, lihaa, pähkinöitä, marjoja ja siemeniä. Peukut meille! Viljatuotteiden kauppa ontuu, mikä on tietenkin sääli tuottajia ja työntekijöitä kohtaan. Tässäpä neuvo: Pistäkää leivät tulemaan rapakon yli Iso-Britanniaan! Täällä on meinaan menekkiä ja enenevässä määrin onkin. Lautasmallin irvikuvaa painetaan isommille ja isommille kankaille, sitä levitetään sairaaloihin, kouluihin ja katukuviin ja Terveyslautakunta aikoo kasvattaa suositellun hiilihydraattien määrän 60 prosenttiin koko päivän energiansaannista. Lautasmallin nyrkkisääntö paljastaa pääsyyn Iso-Britannian kansalliselle sairausepidemialle: "Base all your meals on starchy foods!" (Koosta kaikki annoksesi tärkkelyspitoisten ruokien ympärille!) What if NOT eli mitä jos kuitenkaan et?

Tämän maan maineikkaista yliopistoista valmistuu vuosittain satakunta ravitsemustieteen kandia, jotka levittäytyvät ympäri maata jakamaan kansalle epäterveyden ilosanomaa. Olen käynyt vallan kiinnostavia keskusteluja luokkakavereideni kanssa, enkä kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä kollektiivista maalaishölmöyden ja kyseenalaistamattomuuden asennetta. Valtaosa luokkani 30 oppilaasta tuntuu pitävän opettajia suurina oraakkeleina, joilla on oikeat vastaukset jokaiseen suureen kysymykseen. Tärkeimmät vastaukset löytyvät postaukseni ylälaidasta. Lehmitilaa pyörittävä opettaja ei siedä yhtäkään vastalausetta maitoa kohtaan ja jostain kumman syystä puolustaa leipää, pottua, makaronia ja brittiläisiä perinteitä, kuten pasteijoita, piiraita ja peruna-juusto-painotteisia ruokia henkeen ja vereen. Eikö tämä ala olla jo surullista?


Tytöt lopettivat esitelmänsä aplodien saattelemana. Minä läpytin farkkukankaan peittämää reisilihasta, tap tap. Opettaja hymyili maireasti pöytänsä takana ja veteli plusmerkkejä arvostelukirjaan. Hienoa työtä tytöt. Näin me yhdessä edistämme kansansairautta ja autamme lääketeollisuutta kehittämään uusia pillereitä uusien sairauksien hoitamiseksi. Pyörät pyörivät ja yhteistyö kulkee kitkatta etiäpäin.  

Tai siis kulkisi, jos kukaan ei nousisi barrikadeille. Mutta minä olen mummo lumessa ja kapula rattaassa. Tarvon läpi kinosten suostumatta moottorikelkan tarjoamaan kyytiin, enkä vavahda kasvoille tuiskuavaa loskamyräkkää. Ja ihan vaan opettajalle tiedoksi; meitä vastatuuleenkulkijoita on enemmän kuin uskallat villeimmissä visioissasi kuvitellakaan. Me emme luovuta, koska maanpäällinen tehtävämme on sammuttaa epätotuuden torvet ja välittää puolueetonta tietoa terveyttä edistävästä ravinnosta. Saanen udella ihan mielenkiinnosta; mitä muita linkkejä ja suhteita opettajattarella mahtaa olla elintarviketeollisuuteen?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Maailman epäterveellisin dieetti

Britannian nuoriso on niin ulalla ravitsemusasioissa, että voi apua! Nuoret aikuiset ovat kaulaansa myöten upoksissa ja silmät kiinni lappavat suihinsa sitä, mitä käsiinsä saavat. Viimeisten viikkojen aikana olen osallistunut lukuisiin illanviettoihin, tapahtumiin ja kekkereille ja joka kerta toivonut melkein kädet ristissä, että kyseessä on poikkeustilanne. Eiväthän nämä ihmiset voi normaalisti syödä näin, eiväthän? Surullista kyllä: voivat he. He ovat Brittejä.

Britit ovat kautta aikain halunneet pitää itsensä erillään muusta Euroopasta. Tämän saarivaltion väestö elää suuruudenhullussa harhakuvitelmassa, jonka mukaan maapallolla on kuusi maanosaa: Eurooppa, Afrikka, Aasia, Australia, Amerikka ja Iso-Britannia. Aiemmin kuuntelin tämänkaltaisia keskusteluja ärsyyntyneenä ja kihisin kiukusta äärinationalismin ottaessa vallan milloin koulukaverista, milloin opettajasta tai paikallislehden journalistista. Nykyään jyrkkä suhtautumiseni on loiventunut ja olen huomannut itseni jopa nyökyttelevän myötämielisesti Britannian erilaisuutta ja erinomaisuutta julistaville kommenteille. Pakko sanoa, että totta se on: Tämä kansa on monessa mielessä poikkeuksellinen koko Euroopan mittakaavassa.

Yksi merkittävimmistä spesialiteeteista on tietenkin kaikkien rakastama ruoka. Voisin mennä vaikka vannomaan, että Iso-Britannian ja USA:n ohella ei ole maata, jossa keskivertokansalaiset söisivät yhtä epäterveellisesti ja ravintoköyhästi kuin nämä täällä. Vuonna 2010 teetetyn tutkimuksen mukaan 0-15 vuotiaista lapsista ja nuorista 34 % on ylipainoisia tai sairaalloisen lihavia (18 %) ja sairaalloisesti lihavien määrän oletetaan kasvavan 25 % vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa, että joka neljäs lapsi ja varhaisnuori tulee tarvitsemaan lääketieteellistä hoitoa ylipainoon ja siitä seuraaviin kansansairauksiin, joista merkittävimpänä tyypin 2 diabetes. Ko. tyypin diabeetikoita on Britanniassa tätä nykyä 5-vuotiaasta alkaen. "Meillä on koko ihmiskunnan historian sairaimmat lapset," Jamie Oliver kiteytti asian ytimen sarjassaan Ruokavallankumous.

Nuorista aikuisista vain murto-osa hallitsee keittiötaidot, eikä monikaan tiedä, miten valmistaa terveellisiä, edullisia ja helppoja aterioita. Britannian valmisruokabisnes kukoistaa ja tutkimusten mukaan suurin osa perheiden äideistä syöttää lapsilleen pikaruokaa sylivauvoista asti. Vuonna 2004 tehty "Äidit&lapset" -tutkimus paljasti, että yhdeksän kymmenestä 0-5 vuotiaasta syö roskaruokaa päivittäin. 29 % syö Take Away aterioita useita kertoja viikossa ja 19 % äideistä tarjoaa lapsilleen pääasiassa valmisaterioita. Hätkähdyttävin lukema tulee kuitenkin tässä: 65 % brittiäideistä ei koskaan valmista ruokaa tuoreista raaka-aineista alusta loppuun asti.

Kaikkein hämmentävintä on ollut huomata, että tässä maassa ihmisillä on todella puutetta tiedosta, siinä missä monissa muissa maissa (esim. Suomessa) terveellisen ruokavalion perusteet ovat kyllä useimmiten hallinnassa taaperosta asti ja äidit tietävät, mikä on lapselle hyväksi. Täällä ei edes tiedetä! Tämän osoittaa se, että 95 % tutkimukseen osallistuneista äideistä sanoi noudattavansa hallituksen ja Terveyslautakunnan asettamia ravitsemusruosituksia lastensa kohdalla. Vau! Melkein huokaisin, kunnes luin tutkimusta pidemmälle. 44 % :lle äideistä hallituksen ja Terveyslautakunnan asettamat ravitsemusruositukset tarkoittivat valmisruokia.

Mitä voimme siis olettaa ja ennakoida, kun kekseillä, sipseillä, ranskanperunoilla ja uppopaistetuilla kananugeteilla kasvaneet tenavat siirtyvät lopulta itsenäiseen elämään? Kokkaustaidot ovat jääneet opettelematta, koska Britannian kouluissa ei köksää tunneta ja valtaosa äideistä ei ole välittänyt lapsilleen ruoanlaiton jaloista jalointa perustaitoa. Tulokset ovat nähtävissä syömiskulttuurissa, asenteissa, arvoissa ja terveystilastoissa. Kyse ei useinkaan ole välinpitämättömyydestä, kuten niissä maissa, joissa tietoa on, mutta sitä ei jakseta pistää käytäntöön. Britannian kansa saa minulta syvää sääliä ja myötätuntoa osakseen. Mistä hankkia motivaatio tiedonkeruuseen ja sen hyödyntämiseen omassa elämässä, jos ei koskaan kuullut ravinnon merkityksestä terveyteen? Olemmeko siinä pisteessä, että tieto alkaa kiinnostaa vasta sitten, kun pohkeeseen iskee veritulppa tai diagnoosissa lukee: kakkostyypin diabetes? Siltä minusta näyttää.

Palataanpa alkuun sekä pienen selostuksen, että kuvamateriaalin kera. Olen siis tosiaan osallistunut kaikenlaisiin kemuihin tässä viime viikkojen aikana. Kuulun Yliopistomme Christian Unioniin (CU), joka järjestää hurjan paljon toimintaa koulun ulkopuolella ja on aktiivisin kaikista koulumme yhteisöistä. Tämä viikko oli CU-Week, jonka aikana järjestimme muun muassa Bangers&Beans-illan ja Tea&Toast-nightin. Ensimmäinen siis tarkoittaa makkaraa ja papuja (Brittiläinen perinneruoka) ihan kirjaimellisesti, seä teorian, että käytännön tasolla. Samoin tekee Tea&Toast. Se on joka toinen perjantai järjestettävä tapahtuma, joka alkaa ilta yhdeltätoista ja jatkuu aamu neljään. Tarkoituksena on tarjota ilmaista leipää ja kahvia, teetä ja kaakaota klubeilta palaaville porukoille. Yöt ovat olleet varsin kiinnostavia ja virittäneet monipuolisia, aggressiivisiakin keskusteluja.


Bangers&Beans yllätti kaikki odotukseni. Alle lisäämäni kuva kertoo enemmän kuin selostukseni, mutta sanonpa pari sanaa kuitenkin. En halua nirsoilla tai valittaa, olihan kyseessä kuitenkin ilmaista ruokaa ja ihan suussa sulavaahan tuo mättö oli (suli se!), mutta olin äimänkäkenä kuunnellessani ihmisten ylistystä kyseisestä ruoasta. "Ihan mieletöntä ruokaa! Kiitos! Saako jo santsata?" Tokaisin naurahtaen, että salaatti tekisi terää tämän annoksen rinnalle (Lue=tämän annoksen tilalle). Sain osakseni pitkiä, kummastuneita katseita, joista olin lukevinani: "Salad? What do you mean?" En kysellyt enempiä. Popsin menemään ja kärsin vatsavaivoista koko illan. Mutta huippuhetki koitti vasta illan päätteeksi, kun jälkiruokakeksit ja kaupan valmismuffinsit oli pistetty kitoihin. Makkaroita ja ranskalaisia jäi yli ja siitähän sota syttyi. Kuka ne saa?! Lopulta päätettiin, että ylijämät syötäisiin aamulla "Breakfast Prayer"-tapaamisessa. Eivät malttaneet odottaa aamua.

Tea&Toast-illassa puolestaan tarjoilimme Crumpets-kiekkoja ja paahtoleipää (huom. sekä valkoisena, että täysjyväversiona!) kera Marmite-levitteen, suklaalevitteen, hillojen ja myrkkymargariinien. Ei ollut minulla sananvaltaa (miten olisi ehta voi?). Voi on täällä päin rapakkoa vielä toistaiseksi myrkyistä suurin. Porukka halusi leivilleen kerroksittain margariinia, hilloja ja marmitea ja tekivät herkkusandwicheja tyytyväisinä. Kun valmistin täysjyväpaahtoleivän yhdelle nuorelle kundille, hän käänsi sen ympäri ja huudahti: "This is not bread! I want bread!" Ruskea väri ei miellyttänyt pullamössöpoitsun silmää.

                                                  Siis kiitos! Oli ihan mieletöntä ruokaa!


                                               Välipalaa ja jälkiruokaa: karkkia ja keksejä.

                                        Vaihtoehdot ovat monet, ah miten helppo opiskelijalounas!

                                           Kauppojen muffinivalikoimat ovat rajattomat....


Ja tässä viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä; aito luonnontuote. Ravintosisältö (hengitä syvään, täältä tulee): kasviöljyt, vesi, hapatettu maito 5 % (buttermilk), suola 1.5 %, emulgointiaineet: rasvahappojen mono- ja diglyseridit, auringonkukkalesitiini, säilöntäaine: kaliumsorbaatti, E vitamiini, sitruunahappo, Makeutusaine, Väriaine: Beta-karoteeni, A&D-vitamiinit.  *Supertuote: 60 % vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin voissa! Miten olisi perinteinen voi ja kolme sanaa: Kerma, suola ja hapate? 

Näin meillä. Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että urani ei tule urkenemaan Iso-Britanniassa.