sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Maailman epäterveellisin dieetti

Britannian nuoriso on niin ulalla ravitsemusasioissa, että voi apua! Nuoret aikuiset ovat kaulaansa myöten upoksissa ja silmät kiinni lappavat suihinsa sitä, mitä käsiinsä saavat. Viimeisten viikkojen aikana olen osallistunut lukuisiin illanviettoihin, tapahtumiin ja kekkereille ja joka kerta toivonut melkein kädet ristissä, että kyseessä on poikkeustilanne. Eiväthän nämä ihmiset voi normaalisti syödä näin, eiväthän? Surullista kyllä: voivat he. He ovat Brittejä.

Britit ovat kautta aikain halunneet pitää itsensä erillään muusta Euroopasta. Tämän saarivaltion väestö elää suuruudenhullussa harhakuvitelmassa, jonka mukaan maapallolla on kuusi maanosaa: Eurooppa, Afrikka, Aasia, Australia, Amerikka ja Iso-Britannia. Aiemmin kuuntelin tämänkaltaisia keskusteluja ärsyyntyneenä ja kihisin kiukusta äärinationalismin ottaessa vallan milloin koulukaverista, milloin opettajasta tai paikallislehden journalistista. Nykyään jyrkkä suhtautumiseni on loiventunut ja olen huomannut itseni jopa nyökyttelevän myötämielisesti Britannian erilaisuutta ja erinomaisuutta julistaville kommenteille. Pakko sanoa, että totta se on: Tämä kansa on monessa mielessä poikkeuksellinen koko Euroopan mittakaavassa.

Yksi merkittävimmistä spesialiteeteista on tietenkin kaikkien rakastama ruoka. Voisin mennä vaikka vannomaan, että Iso-Britannian ja USA:n ohella ei ole maata, jossa keskivertokansalaiset söisivät yhtä epäterveellisesti ja ravintoköyhästi kuin nämä täällä. Vuonna 2010 teetetyn tutkimuksen mukaan 0-15 vuotiaista lapsista ja nuorista 34 % on ylipainoisia tai sairaalloisen lihavia (18 %) ja sairaalloisesti lihavien määrän oletetaan kasvavan 25 % vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa, että joka neljäs lapsi ja varhaisnuori tulee tarvitsemaan lääketieteellistä hoitoa ylipainoon ja siitä seuraaviin kansansairauksiin, joista merkittävimpänä tyypin 2 diabetes. Ko. tyypin diabeetikoita on Britanniassa tätä nykyä 5-vuotiaasta alkaen. "Meillä on koko ihmiskunnan historian sairaimmat lapset," Jamie Oliver kiteytti asian ytimen sarjassaan Ruokavallankumous.

Nuorista aikuisista vain murto-osa hallitsee keittiötaidot, eikä monikaan tiedä, miten valmistaa terveellisiä, edullisia ja helppoja aterioita. Britannian valmisruokabisnes kukoistaa ja tutkimusten mukaan suurin osa perheiden äideistä syöttää lapsilleen pikaruokaa sylivauvoista asti. Vuonna 2004 tehty "Äidit&lapset" -tutkimus paljasti, että yhdeksän kymmenestä 0-5 vuotiaasta syö roskaruokaa päivittäin. 29 % syö Take Away aterioita useita kertoja viikossa ja 19 % äideistä tarjoaa lapsilleen pääasiassa valmisaterioita. Hätkähdyttävin lukema tulee kuitenkin tässä: 65 % brittiäideistä ei koskaan valmista ruokaa tuoreista raaka-aineista alusta loppuun asti.

Kaikkein hämmentävintä on ollut huomata, että tässä maassa ihmisillä on todella puutetta tiedosta, siinä missä monissa muissa maissa (esim. Suomessa) terveellisen ruokavalion perusteet ovat kyllä useimmiten hallinnassa taaperosta asti ja äidit tietävät, mikä on lapselle hyväksi. Täällä ei edes tiedetä! Tämän osoittaa se, että 95 % tutkimukseen osallistuneista äideistä sanoi noudattavansa hallituksen ja Terveyslautakunnan asettamia ravitsemusruosituksia lastensa kohdalla. Vau! Melkein huokaisin, kunnes luin tutkimusta pidemmälle. 44 % :lle äideistä hallituksen ja Terveyslautakunnan asettamat ravitsemusruositukset tarkoittivat valmisruokia.

Mitä voimme siis olettaa ja ennakoida, kun kekseillä, sipseillä, ranskanperunoilla ja uppopaistetuilla kananugeteilla kasvaneet tenavat siirtyvät lopulta itsenäiseen elämään? Kokkaustaidot ovat jääneet opettelematta, koska Britannian kouluissa ei köksää tunneta ja valtaosa äideistä ei ole välittänyt lapsilleen ruoanlaiton jaloista jalointa perustaitoa. Tulokset ovat nähtävissä syömiskulttuurissa, asenteissa, arvoissa ja terveystilastoissa. Kyse ei useinkaan ole välinpitämättömyydestä, kuten niissä maissa, joissa tietoa on, mutta sitä ei jakseta pistää käytäntöön. Britannian kansa saa minulta syvää sääliä ja myötätuntoa osakseen. Mistä hankkia motivaatio tiedonkeruuseen ja sen hyödyntämiseen omassa elämässä, jos ei koskaan kuullut ravinnon merkityksestä terveyteen? Olemmeko siinä pisteessä, että tieto alkaa kiinnostaa vasta sitten, kun pohkeeseen iskee veritulppa tai diagnoosissa lukee: kakkostyypin diabetes? Siltä minusta näyttää.

Palataanpa alkuun sekä pienen selostuksen, että kuvamateriaalin kera. Olen siis tosiaan osallistunut kaikenlaisiin kemuihin tässä viime viikkojen aikana. Kuulun Yliopistomme Christian Unioniin (CU), joka järjestää hurjan paljon toimintaa koulun ulkopuolella ja on aktiivisin kaikista koulumme yhteisöistä. Tämä viikko oli CU-Week, jonka aikana järjestimme muun muassa Bangers&Beans-illan ja Tea&Toast-nightin. Ensimmäinen siis tarkoittaa makkaraa ja papuja (Brittiläinen perinneruoka) ihan kirjaimellisesti, seä teorian, että käytännön tasolla. Samoin tekee Tea&Toast. Se on joka toinen perjantai järjestettävä tapahtuma, joka alkaa ilta yhdeltätoista ja jatkuu aamu neljään. Tarkoituksena on tarjota ilmaista leipää ja kahvia, teetä ja kaakaota klubeilta palaaville porukoille. Yöt ovat olleet varsin kiinnostavia ja virittäneet monipuolisia, aggressiivisiakin keskusteluja.


Bangers&Beans yllätti kaikki odotukseni. Alle lisäämäni kuva kertoo enemmän kuin selostukseni, mutta sanonpa pari sanaa kuitenkin. En halua nirsoilla tai valittaa, olihan kyseessä kuitenkin ilmaista ruokaa ja ihan suussa sulavaahan tuo mättö oli (suli se!), mutta olin äimänkäkenä kuunnellessani ihmisten ylistystä kyseisestä ruoasta. "Ihan mieletöntä ruokaa! Kiitos! Saako jo santsata?" Tokaisin naurahtaen, että salaatti tekisi terää tämän annoksen rinnalle (Lue=tämän annoksen tilalle). Sain osakseni pitkiä, kummastuneita katseita, joista olin lukevinani: "Salad? What do you mean?" En kysellyt enempiä. Popsin menemään ja kärsin vatsavaivoista koko illan. Mutta huippuhetki koitti vasta illan päätteeksi, kun jälkiruokakeksit ja kaupan valmismuffinsit oli pistetty kitoihin. Makkaroita ja ranskalaisia jäi yli ja siitähän sota syttyi. Kuka ne saa?! Lopulta päätettiin, että ylijämät syötäisiin aamulla "Breakfast Prayer"-tapaamisessa. Eivät malttaneet odottaa aamua.

Tea&Toast-illassa puolestaan tarjoilimme Crumpets-kiekkoja ja paahtoleipää (huom. sekä valkoisena, että täysjyväversiona!) kera Marmite-levitteen, suklaalevitteen, hillojen ja myrkkymargariinien. Ei ollut minulla sananvaltaa (miten olisi ehta voi?). Voi on täällä päin rapakkoa vielä toistaiseksi myrkyistä suurin. Porukka halusi leivilleen kerroksittain margariinia, hilloja ja marmitea ja tekivät herkkusandwicheja tyytyväisinä. Kun valmistin täysjyväpaahtoleivän yhdelle nuorelle kundille, hän käänsi sen ympäri ja huudahti: "This is not bread! I want bread!" Ruskea väri ei miellyttänyt pullamössöpoitsun silmää.

                                                  Siis kiitos! Oli ihan mieletöntä ruokaa!


                                               Välipalaa ja jälkiruokaa: karkkia ja keksejä.

                                        Vaihtoehdot ovat monet, ah miten helppo opiskelijalounas!

                                           Kauppojen muffinivalikoimat ovat rajattomat....


Ja tässä viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä; aito luonnontuote. Ravintosisältö (hengitä syvään, täältä tulee): kasviöljyt, vesi, hapatettu maito 5 % (buttermilk), suola 1.5 %, emulgointiaineet: rasvahappojen mono- ja diglyseridit, auringonkukkalesitiini, säilöntäaine: kaliumsorbaatti, E vitamiini, sitruunahappo, Makeutusaine, Väriaine: Beta-karoteeni, A&D-vitamiinit.  *Supertuote: 60 % vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin voissa! Miten olisi perinteinen voi ja kolme sanaa: Kerma, suola ja hapate? 

Näin meillä. Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että urani ei tule urkenemaan Iso-Britanniassa.