sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Älä ressaa!

Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi autiomaassa. Käyskentelet juuri dyynien halki kädessäsi puolilleen juotu vesipullo, jaloissasi lerpsahtaneet Tarjoustalon sandaalit ja päässäsi aurinkosuojan virkaa pitävä kalastajalakki. Ilta alkaa hämärtää ja vatsasi kurnii. Äkkiä jalkojesi lomitse pujahtaa pitkänhuiskea aavikkokäärme, jonka pää kalkkaroi uhkaavasti ees sun taas. Pistät jalkaa toisen eteen ja tähyilet keidasta, jota ei tule. Edessäsi avautuu vain tomua ja kuivuutta, ravinnoksi kelpaamattomia kaktuksia, sinne tänne vilahtelevia aavikkorottia ja hiekkavalleja silmän kantamattomiin. Aika stressaava tilanne, eikö totta?

  
Välttyäksemme rytmihäiriöiltä, siirtykäämme mielikuvissa seuraavaan kohteeseen. Enten tenten teelika menten. Matkakohteeksemme valikoitui Afrikan savanni. Keskity ja katsele. Piileskelet paraikaa miehenkorkuisten heinien seassa ja vaaniskelet saalistasi jousipyssy olkapäälle ripustettuna. Lauma antilooppeja on kerääntynyt pellon laitaan ja sinä odotat tilaisuutta iskeä kiinni. Äkkiä teet kuitenkin ratkaisevan virheen. Risu rasahtaa jalkasi alla ja lauma valpastuu. Antiloopit nousevat jaloilleen ja lähtevät pakomatkalle kiireen vilkkaa. Sinun ei auta muu, kuin hypätä esiin piilostasi ja ampaista noidannuolena lauman perään. Yrität ehtiä niiden kannoille ja ampua jousesi heikoimman yksilön alaraajaan. Kovin on stressaava tilanne, vai mitä sanot?

  
Sinä sanot: "En oikein voinut samaistua tilanteeseen." Jospa kokeillaan vielä kerran. Here we go again! Matkakohteenamme on nyt oma koti. Näet itsesi istumassa keittiön pöydän äärellä nenä tietokoneen ruutuun liimautuneena. Olet saanut pomoltasi sähköpostiviestin: "Valitettavasti emme voi myöntää sinulle kesälomaa. / Seuraava deadline on tulevana maanantaina. / Sait negatiivista palautetta. Tavataan asian merkeissä huomenna." Tuijotat ruutua lamaantuneena, lapsi kitisee vieressä ja mies sytyttää tupakan olohuoneessa, vaikka olet kieltänyt tupakoimisen sisällä. To Do-lista roikkuu jääkaapin ovessa, jääkaapin, joka huutaa tyhjyyttään. Kuntosalin kuukausikortti vaatii tulla käytetyksi ja peilikuva muistuttaa saliharjoittelun merkityksestä. Kaveri soittaa eronneensa miesystävästään. Hän tarvitsee olkaa, johon nojata. Sinun olkaasi. Uutisissa kerrotaan nuorten itsemurhista, Afganistanin sodasta ja kouluammuskeluista. Sinä haluat paeta, mutta et tiedä minne ja millä lailla. Ei ole savannia, jonne juosta. Kovin on stressaava olotila, eikö toden totta ole?
  
Aivot reagoivat prikulleen samalla tavalla niin antioloopin metsästyksen, kodinkoneiden hajoamisen, maailmantuskan, itsetunto-ongelmien, opiskeluahdistusten, masennuksen, esitelmän pitämisen kuin ensitreffien aiheuttamaan stressiin. Stressihormonit vapauttavat sokeria elimistön energiavarastoista kaikissa stressaavissa elämäntilanteissa riippumatta uhkan luonteesta ja laadusta. Elimistö tarvitsee rutkasti lisäenergiaa kaikissa vaaratilanteissa, jollaisiksi erilaiset, stressihikeä otsaan pukkaavat tilanteet luokitellaan. Sokeri on nopeaa polttoainetta soluille ja lyhyessä käytössä oikein tehokasta ainesta tilanteesta selviämisen kannalta. Normaali ja terve systeemi pelittää mutkatta ja kitkatta ja stressihormonien tuotanto kestää vain stressaavan tapahtuman loppuun asti. Sillä on alku, keskipiste ja loppu. Tilanteen rauhoittumisen jälkeen elimistö palaa tasapainoon.

Stressihormonit ovat elintärkeitä viestinviejiä elimistössä, mutta vain lyhytaikaisessa käytössä ja ainoastaan hätätilanteita varten. Stressihormoneista adrenaliini ja nonadrenaliini saattavat aiheuttaa hyvinkin voimakkaita reaktioita elimistössä, koska ne on tarkoitettu aseiksi vaaroja vastaan.

Kortisoli on puolestaan pitkäaikaiseen stressiin liitetty hormoni, jonka pitoisuus veressä pysyy alati koholla pitkittyneen stressin aikana. Sen on todettu aiheuttavan vaurioita verisuonten seinämissä. Nämä vauriot johtavat verisuonten kalkkeutumiseen, mikä puolestaan kasvattaa verisuonitukosten riskiä. Verisuonikalkki on siis luonnon yritys korjata vaurioita, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi kolesterolin tai eläinrasvojen kanssa.

Pitkäaikainen stressi on ongelmallinen ja sairauksille altistava tila. Hormonien lisäksi autonominen hermosto on vastuussa stressireaktioiden välittämisestä elimistöön. Autonominen hermosto on juuri se tekijä. jonka vaikutuksesta me stressaajat hikoilemme ja hengitämme kiihkeästi ja minkä johdosta sydämet pamppailevat rytmihäiriöisesti ja kylmät väreet kiirivät iholla. Hermosto on jakautunut kahtia; sympaattiseksi ja parasympaattiseksi hermostoksi. Sympaattinen kiihottaa, parasympaattinen rauhoittaa. Koko länsimaailma tuntuu olevan sympaattisen hermoston vallassa, jatkuvassa kiihkossa, kiireessä ja paniikissa. Sympaattisen hermoston aktiivisuus on merkki kroonisesta stressistä.

Stressihormonit tuppaavat vaikuttamaan suoraan sokeriaineenvaihduntaan ja sitä kautta pahentavat esimerkiksi diabeetikon oireita ja vaikeuttavat painonhallintaa. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että moni 2. tyypin diabetes, metabolinen syndrooma ja aineenvaihduntahäiriö johtuu pitkittyneestä stressitilasta. Stressihormonit eivät ole aivan vaarattomia veijareita, vaikka niiden perimmäinen tarkoitus on (olipa kerran) pelastaa ihminen pulasta.

Pitkittyneessä stressitilassa stressihormonien pitoisuus veressä pysyy koholla johtaen insuliininresistenssin kaltaiseen tilaan. Solut tulevat vastustuskykyisiksi stressihormoneille! Rasvahapot eivät vapaudu samaan tapaan rasvakudoksesta, koska vapautuakseen ne tarvitsevat adrenaliinia. Resistenssitilassa solut vähät välittävät adrenaliinista, joka jää työtä ja toimia vailla hengailemaan verisuonistoon. Dippadaa...

Etkö vieläkään ole vakuuttunut siitä, että olisi syytä relata enemmän? No, on minulla pari ässää hihassa. Stressihormoneilla on tarjolla aimomäärät haittavaikutuksia, joita ne heittelevät mielellään itse kunkin kannettavaksi. Kuten tuli jo esille, stressihormonit vauroittavat verisuonia, mutta sen lisäksi ne voivat muuttaa aivojen rakennetta pysyvästi. Verenkiertojärjestelmä ei yksinkertaisesti kestä vapaana hengailevien stressihormonien aiheuttamaa ylikuormitusta, jonka pitkäaikainen stressitila saa aikaan. Niin karulta kuin kuulostaa; elimistön hylkimisreaktio kyseisiä hormoneja kohtaan johtaa ennenaikaiseen hautausseremoniaan.

Älä siis enempiä kelaa, vaan relaa! Helpommin sanottu kuin tehty, sanokaa minun, ammattistressaajan sanoneen. Muutoksen tie on kuitenkin aina auki ja avaimet terveempien asenteiden ja elämäntapojen omaksumiseen sinun käsissäsi. Ensivinkkinä haluan antaa erään yksinkertaisen stressinlievitysohjeen, jonka tarkoituksena on tasapainottaa elimistön fyysistä tilaa ja hormonitoiminnan epätasapainoa. Vinkki on tässä: Hengitä pallealla.

Suurin osa ihmisistä hengittää lyhyesti keuhkojen yläosilla, mikä on merkki jännityksestä. Etenkin joogapiireissä on jo kauan tiedetty, että palleahengitys laukaisee jännitystä ja sillä voidaan säädellä autonomisen hermoston toimintaa. Sisäänhengitys aktivoi sympaattista hermostoa, uloshengitys parasympaattista ja kun homma on balanssissa, molemmat ovat yhtä pitkät.

Toimintaohje on seuraavanlainen: Hengitä sisään ja laske kolmeen. Pidä sekunninmittainen tauko ja hengitä ulos laskien kolmeen. Kärsivällisyyden ja levollisuuden lisäännyttyä sekuntimääriä voi kasvattaa mielensä mukaan. Muista kuitenkin kuunnella kehosi viestejä; ilmaa täynnä oleviin keuhkoihin ei mahdu enempää ilmaa, eikä typötyhjistä keuhkoista tule ulos pihaustakaan. Pyörtyä ei kannata. Vaikka itse asiassa; se jos jokin olisi stressivapaa tila.

Stressittömiä ja suorittamattomuuskeskeisiä hengitysharjoituksia itse kullekin!