maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ihminen ja sika samassa veneessä

Ihmisellä ja sialla on likimain identtinen ruoansulatusjärjestelmä. Systeemi kulkee aina suusta peräsuoleen asti erinäisten välielinten kautta ja pääasiallinen ruoansulatus tapahtuu ohutsuolessa. Maksan, haiman, sappirakon ja suolten seinämissä olevien rauhasten erittämät ruuansulatusnesteet sisältävät monia entsyymejä, jotka pilkkovat suusta sisään ahdetut ravinteet molekyyleiksi. Mikroskooppisen pieniksi hajonneet ravintoaineet voivat näin imeytyä verenkiertoon ja kulkeutua ympäri elimistöä eri käyttötarkoituksiin. Sulamaton ruoka kulkeutuu paksusuoleen, jossa suolen omat bakteerit osallistuvat ravintoaineiden loppuhajotukseen, sikäli mikäli kokevat sen ylipäätään mahdolliseksi. Totaalisen sulamaton jäte pusertuu ulos tuttua reittiä pitkin -tai vaihtoehtoisesti tukkii suolen aiheuttaen ummetus-nimisen perinnereaktion. 

  

Ummetuksesta sainkin aasinsillan aiheeseen. Se on näet yksi lukuisista oireista, jonka vääränlainen (lue=nykyisenlainen) ruokavalio saa aikaan sekä eläimissä, että ihmisissä. Niin ikävä kuin kyseinen vaiva onkin, se lienee kuitenkin yksi helpoimmista epäruokavalion aiheuttamista komplikaatioista. Sekä possujen, että ihmisten nykydieetti näyttää noudattavan samoja lautasmalleja ja näin ollen myös seuraukset ovat samat: diabetesta, liikalihavuutta, sydän- ja verisuonitauteja, kroonista stressiä, käytöshäiriöitä, suolistosairauksia ja tulehduksia ympäri elimistöä. Mitä siis tarkoittaa nykyisenlainen epäruokavalio?

  
Lähdetään liikkeelle perusanatomiasta. Sika, kuten myös ihminen on kaikkiruokainen sekasyöjä. Ennen muinoin possut ja kanat saivat ruokalaariinsa omistajaperheeltä ylijääneitä ruoantähteitä, jotka pitivät suoliston ja kropan kondiksessa. Nykyään jätteiden syöttäminen on kiellettyä ja rehunsyöttö pakollista. Sekaruokavalioon sopeutuneet röhkijät pumpataan täyteen kasviöljyillä ryyditettyjä viljoja, jotka aiheuttavat monenlaisia vikatiloja kehon kaikissa järjestelmissä. Ylläolevat esimerkit ovat tismalleen samoja vikatiloja, joita myös ihmiset joutuvat kokemaan sokereihin ja viljoihin painottuvan ruokavalion seurauksena. Viljat eivät ole sian, eivätkä ihmisen luontaista ravintoa.

Kaikkiruokaiset toverit, sika ja ihminen tarvitsevat eläinproteiinia. Eläinproteiineissa, kuten lihassa, kalassa, maidossa ja munissa on kaikkia elimistölle välttämättömiä aminohappoja, kun taas kasviproteiinin lähteistä puuttuu aina yksi tai useampi ihmiselle välttämätön aminohappo. Eläinproteiinien aminohapot pystyvät yksin ylläpitämään elimistön proteiinituotantoa, mistä johtuen sitä kutsutaan hyvälaatuiseksi proteiiniksi. Possu, sus scrofa domestica ja ihminen, homo sapiens tarvitsevat kumpikin päivittäiset annokset eläinprotskua yhdistettynä monipuolisiin kasvissatseihin voidakseen hyvin ja terveesti.

Nykyinen jalostus ja ruokinta eivät ota huomioon eläinten fysiologisia tarpeita, vaan lihaa tuotetaan teollisesti liukuhihnatuotantona. Sioista kasvatetaan lihaisia läskikasoja ja tuloksiin pyritään niin nopeasti ja halvalla kuin suinkin. Tämä onnistuu geenimanipuloidulla kasviöljysoijalla ja viljoilla, jotka toimivat mainiosti sekä sian, että ihmisen turvottajana. Hiilihydraatti stimuloi  insuliinihormonin tuotantoa ja insuliini varastoi sokerit rasvaksi. Mitä enemmän syömme hiilihydraatteja, sitä enemmän rasvaa kerääntyy varastoon. Hiilihydraatit pitävät huolta siitä, että varastorasvaa ei voida käyttää energiaksi: niin kauan kun insuliinit ovat koholla, rasva ei pala. Vasta hiilihydraatteja vähentämällä insuliinitasot laskevat ja rasva alkaa palaa.

Kasviöljy-soija-vilja-yhdistelmä muuttaa oleellisesti eläimen (väännetään nyt rautalangasta: ja ihmisen) rasvakoostumusta haitalliseen suuntaan, sillä kyseinen setti lisää tulehdusta aiheuttavien omega 6-rasvojen pitoisuutta veressä. Koen tarpeelliseksi muistuttaa: sian saama tulehdus siirtyy sianlihasta ihmiseen (joka suurella todennäköisyydellä kärsii jo ennestään oman, vilja-kasvirasva-painotteisen ruokavalionsa aiheuttamista tulehduksista). Omega 6-rasvojen korkea pitoisuus on yksi pääsyy nykyiseen diabetesepidemiaan ja muihin kroonisiin sairauksiin.

Halpa ja hyvä on huijauskombinaatio, jossa ensimmäinen korostuu toisen kustannuksella. Laatutuotteen tunnistaa korkeammasta hinnasta, vaikka hinta ei aina olekaan laadun tae. Lihatiskillä on aina syytä kysyä pari valittua lisäkysymystä: "Mistä liha tulee? Mitä tälle possulle on syötetty?" Läpinäkyvin kaikista huijauksista on pari vuotta sitten markkinoille ilmestynyt viljaporsas. En ollut uskoa silmiäni, kun etiketti paljasti koko skenaarion: "Viljaporsas."

Toisin sanoen: Viljalla lihotettu tulehdusporsas, jonka saamat infektiot kumottiin antibiooteilla, jotka, hupsheijaa, tuhosivat myös sian suoliston hyvät bakteerit, mutta mikä seikka mitätöitiin teurastamalla possu välittömästi lääkitsemisen jälkeen, mistä johtuen antibioottijämät eivät ehtineet poistua possun elimistöstä, eikä uusia tulehduksia ehditty huomata ennen eläimen joutumista lihatehtaalle, sieltä vakuumimuovin sisään ja sieltä kuluttajan lautaselle. Nam nam. Halpaa ja hyvää. Ainakin teoriassa, ainakin bisnesmaailmassa.
  
"You are what you eat. But you are also what your food eats."

"Olet mitä syöt. Mutta olet myös sitä, mitä ruokasi syö."