tiistai 22. toukokuuta 2012

Food (warning) of the day: V8!

Jos et mitään muuta ravitsemuksesta tiedä, tiedä edes tämä: puoli kiloa päivässä! Ai että mitä sitten? No vihanneksia, pupu ystävä hyvä, vihanneksia! Harvinaisen selkeäpiirteinen neuvo, sanon minä. Liian yksinkertaiset elämänohjeet tuppaavat joskus jäämään kommervenkkisempien kanssasisartensa varvasväleihin ja unohtumaan ajanmittaan kokonaan. Ihminen on oman elämänsä masokisti, alati hankkimassa oikeampaa informaatiota ja entistä todempia totuuksia, vaikka tosiasiat olisivat pässinlihana lautasella. En ole löytänyt yhtäkään tutkimusta, saati törmännyt yhteenkään ravitsemusalan asiantuntijaan, joka kieltäisi vihannesten merkityksen ruokavaliossa tai varoittelisi kasvisten puputtamisen haitoista. Kaikkihan me tiedämme, että kurkut, tomskut, porkkanat ja kaalit tekevät kropalle nannaa (vaikka suu joskus inttäisikin vastaan). Mutta silti tätä dataa tulee joka tuutista ja torvesta: Syökää vihanneksia! Oikeesti? Kiitos tiedosta!


Tällä kertaa minä en kuitenkaan ole HeVi-osaston asialla, en vihannesten ja hedelmien puolesta, vaan erästä näiden lajitoveria vastaan. Kuten sanottu; vegejä tulisi popsia yllin kyllin seitsemänä päivänä viikossa, niin paljon kuin napa vetää ja vähän yli äyräidenkin kait. Vihannekset ovat terveysruokien korkeinta luokkaa, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Mutta eikö kaikelle ole olemassa raja? Eikö joku raja ole oltava myös vihannesten syönnille? Kyllä, pakko olla. Joskus etsimättäkin löytää ja minä voin ylpeänä kertoa osuneeni kyseiselle rajaviivalle aivan sattuman oikusta. Koin elämäni vastenmielisimmän vihanneselämyksen ja tunsin velvollisuudekseni tulla jakamaan kyseisen experiencen teidän kanssanne. Nyt seuraa siis varsin poikkeuksellinen ja ennenkuulumaton vihannesvaroitus!

Sinisilmäisenä tyttönä uskoin, että kaikki mikä on vegeä, on hyvästä. Kohtasin kuitenkin vähän vähemmän hyvän, minulle tuikituntemattoman muukalaisvegemutaation luontaistuotekaupan (Holland&Barrett) hyllyllä ja hölmöläinen kun olin, tartuin empimättä purkkiin. Hyllynreuna oli se kohtalokas rajaviiva, jota ei olisi koskaan pitänyt ylittää. Rajalla seisoin minä, rajan takana vihannesmehu V8. Minä kurotin yli viivan, tartuin purkkiin, ilahduin edullisehkoa hintaa ja kuvittelin jo itseni istuksimassa auringonpaisteisessa keskuspuistossa suussani virkistävän vihannesmehun makeus, tuoreus, aitous, luomuus. Terveyttä ja silkkaa nautintoa yhdellä höräyksellä!

Se siitä mielikuvasta. Unikuvani romuttui sillä hetkellä, kun pääsin istahtamaan puiston penkille ja kallistamaan tölkin huulilleni. Vaikka varsinaiset makuaistimusreseptorit sijaitsevat kielessä, voin valehtelematta sanoa, että maistoin kyseisen litkun jo ensimmäisellä huulenhipaisulla. En kuitenkaan luottanut huulteni lähettämään viestiin (jota hajuaistimusreseptoritkin kovasti tukivat), enkä halunnut uskoa, että terveyskaupassa myydään oksennusta mehun nimikkeellä. Ja niinhän sitä sanotaan, että on aina parempi katsoa kuin katua, right? Siispä suljin silmäni, kulautin, nielin ja kaduin oitis. Voi taivas mitä mönjää!

  
Ettette vaan kuunaan erehtyisi ojentamaan käsiänne samanmoiseen tarttumiseleeseen, johon minä heikkona hetkenä sorruin, ohessa on kuva kyseisestä yrjötavarasta. Tiedän tiedän, oli riski laittaa kuva esille, koska ulkoasu johtaa etsijän harhaan. Modernilla designilla päällystetty tölkendahleri kaupittelee itseään täydellisen raikastavana, terveysvaikutteisena (tätä en toki epäile yhtään), virkistävänä ja herkullisena välipalajuomana, joka sopii käteen kuin käteen, menoon kuin menoon, niin toimistopöydälle kuin raksamiehen taskuunkin ja mikä tärkeintä; yksi tölkki tarjoaa "1 of your five a day!" (yhden vihannessatsin viiden vihannesannoksen päiväsuosituksesta!) Mutta älkää antako ulkonäön pettää. Se on susi enkelin asussa.


Olen kuullut kerrottavan, että naiset tekevät mitä tahansa kauneuden ja terveyden eteen. Jos aikainen vanhenemisprosessi ja krooniset sairaudet iskevät minuun vain siitä syystä, että jätän tämän superlisvan nauttimatta, olkoon sitten niin. Mitä tahansa -periaate pätee tiettyyn pisteeseen asti ja minun pisteeni piirtyy tähän. Kiitos, mutta kiitosta ei.