tiistai 27. marraskuuta 2012

Mikroaaltouuni: ravintoaineiden krematorio

On vuosi 1991. Nainen makaa sairaalassa odottamassa vuoroaan lonkkaleikkaukseen. Hänelle ollaan tekemässä verensiirtoa. Normaalisti siirrettävä veri lämmitetään sitä varten räätölöidyissä masiinoissa, joiden lämpötila, lämmitysnopeus ja säteilynmäärä ovat optimaaliset. (kysy aiheesta lisää ko. alan asiantuntijoilta). Sairaanhoitajaneiti kipaisee verivarastoon, hakee siirrettävän veren ja lämmittää sen haluttuun lämpötilaan. STOP! Nyt tarkkana. Juuri lämmittäminen on näet avainsana. Se on sekä elämän ja kuoleman kokoinen kysymys. Kyseessä olevalle neiti-saikulle kaikki lämpö oli kuitenkin yhtä ja samaa lämpöä ja juuri siinä hän teki ratkaisevan virheen: hän lämmitti veren mikroaaltouunissa. Kuinkas sitten kävikään? Yhtään kaunistelematta, kovasti kauhistellen: potilas kuoli. Yksinkertainen, matalariskinen lonkkavaiva koitui kuolemaksi, koska siirrettävä veri oli menettänyt arvonsa mikron säteiden vaikutuksesta.


Mitä tekemistä tällä on sinun, minun tai kenenkään lonkkaongelmattoman kanssa? Jos yhtään minua tunnette, tiedätte vastauksen: kaikki, aivan kaikki. Kaukaa haettu esimerkki hilautuu hyvinkin liki itse kunkin henkilökohtaista hipiää, kun huomaat asioiden syy-seuraus-suhteet ja hoksaat, mikä oli tarinani ydin. Ei tarvitse lukea edes rivien välejä! Vastaus: lämmittäminen, lämmittäminen ja vielä kerran lämmittäminen.

Veri toki pysyy lämpimänä sisuskaluissamme ilman sen suurempia apuvälineitä ja syysviimassa tarkenee pelastavan kerrospukeutumisen keinoin. Vaan tulemmeko koskaan ajatelleeksi, millaisilla metodeilla lämmitämme ruokamme? Mitä teemme lautasellamme lepäävälle ravintopommille ennen kuin se päätyy suuontelon ja siitä etenepäin solujen ravinnoksi? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä juuri käyttämäsi lämmitysmetodit saattavat tehdä potentiaalisimmastakin terveysruoasta absoluuttista epäruokaa?


Mikroaaltouunilla on mystinen ja osin salassakin pidetty historia. Kaikesta viattomuudessaan ja puhtaan valkoisesta lookistaan huolimatta näissä masiinoissa on paholaisen kädenjälki (okei okei, jätetään henkimaailma keskustelun ulkopuolelle). Eikö se jo kerro jotain, että ensimmäisen mikroaalloilla, eli sähkömagneettisilla säteillä ruokaa lämmittävän laitteen kehitti yhdysvaltalaisen sotateollisuusyrityksen palveluksessa ollut Percy Spencer vuonna 1946? Kyseinen äijä oli kaukana ravitsemustieteilijästä. Elämäntyöseen hän näet kehitteli tutkia, ohjuksia ja ohjusjärjestelmiä sotateollisuuden tarpeisiin, mutta sattui, ykskaks yllättäen, hoksaamaan, että tutkalaitteissa käytettäviä magnetroneja eli suurtehotyhjiöputkia voitaisiin käyttää myös ruoan pikaiseen lämmittämiseen. Nerokasta? Kyllä. Pelottavaa? Sitä myös. Jos nerokkuuslinjalle lähdetään, niin koko sotrahistoria on ollut täynnä Nobelien arvoisia neroja. Itse en antaisi pystiä liioin Hitlerille, Stalinille tahi Spencerille.

                                               Spencer ja ensimmäiset mikroaaltouunit

Palataanpa kuitenkin perusteisiin. Osaatko vastata tähän (ilman wikipediaa): mihin mikroaaltouunin toiminta perustuu? Uskotko monien tavoin, että tämän länsimaiden yleisimmän kodinkoneen pääasiallinen tarkoitus on paitsi lämmittää ruoka, myös säilyttää sen ravintoarvot tai jopa parantaa ruoan laatua ? Anteeksi jyrkkyyteni, mutta sanon vaan tämän: jos uskot, vääräuskoinen olet. Älä tule aivopestyksi. Aattelepa ite ihan omalla kohallas: Mikroaaltouuni puskee onkaloonsa sähkömagneettisia säteitä jotka osuvat lämmitettävään ruokaan tahi juomaan. Sähkömagneettista säteilyä on montaa lajia, jotka jaetaan eri osa-alueisiin aallonpituudensa mukaan. Esimerkiksi röntgen-, ultravioletti-ja gammasäteiden on todistettu rikkovan ihmiskehon molekyylien kemiallisia sidoksia, mikä on taustatekijänä useissa syövissä ja säteilyvaurioissa. Radio- ja mikroaallot ovat teholtaan vähäisempiä, mutta yhtä kaikki; toimintaperiaatteena on radiotaajuuskentän kuumentaminen ja lämmitettävän aineksen sisältämien ravintoaineiden vähittäinen tuhoutuminen. Palataanpa takaisin mikroaaltouunin sisuksiin...

Mikroaallot tunkeutuvat mikroaaltouunin tiiviisti suljettuun sisäonkaloon ja koneen sisällä oleva metallipotkuri puskee lämpöä tuottavat säteet ympäri tilaa. Radiosäteily iskeytyy kiinni ruokaan ja saa ruoan ja juoman vesimolekyylit liikkeelle. Köh, nyt on pakko kirjoittaa yksi kemiallinen lause, ihan vaan siksi, että minäkin, maailman suurin anti-Einstein, ymmärrän aiheesta jotain. Tässä se tulee: vesimolekyylit ovat sähköisesti varautuneita, poolisia molekyyleja, joilla on sekä positiivisesti että negatiivisesti varautunut pää. (Aplodeja, kiitos) Erimerkkiset navat vetävät toisiaan puoleensa ja niin ollen mikroaaltouunin sisällä vallitsevan sähkökentän vaikutuksessa molekyylipalleroiset alkavat liikkua ja pyöriä ja hyöriä itsensä ja toistensa ympäri jopa miljardeja kertoja sekunnissa. Näin syntyy lämpöä. Ruoka alkaa tiristä ja turista ja aistikkaat aromit lehahtavat huoneeseen. Iskee nälkä. Njam. Kohta syödään ruokaa. Hetkinen. Vai syödäänkö kuitenkaan?


Sähkömagneettisäteet eivät ainoastaan vaikuta vesimolekyyleihin. Jokainen kemiaa tunteva ymmärtää, että ruoka on silkkaa kemiaa ja koostuu molekyyleistä pinnasta ytimeen asti. Miten olisi mahdollista, että säteily likkuttelisi ainoastaan tiettyjä molekyylejä? Ehei, that's not the case! Vesimolekyylien lisäksi myös aminohapot, eli proteiinien rakennuspalikat, lipidit ja hiilihydraatit joutuvat asettumaan rinta rinnan ärhäkällä nopeudulla muuttuvan sähkökentän vaikutuksesta ja tämä muuttaa ravintoaineiden rakennetta ja tuhoaa valtaosan ruoan vitamiineista, entsyymeistä ja antioksidanteista.

Luonnolliset molekyylit ottavat uusia muotoja ja näin muodostavat ennalta tuntemattomia, sulamattomia ja ravintoaineköyhiä yhdisteitä, jotka ovat vieraita ruoansulatuskanavalle. Muovipakkaukset ja erityisesti niiden sisältämä bisfenoli A-niminen kemikaali ovat sitten vielä oma lukunsa. Kyseisen aineen on todistettu irtoavan pakkauksista säteilyn vaikutuksesta ja aiheuttavan haitallisia muutoksia ruoan kemiallisessa rakenteessa. Vieläkö kehtaamme siis puhua ruoasta?

Mikroaaltouunissa ruoka lämpiää sisältä ulospäin eli toiseen suuntaan kuin tavallisessa ruuanvalmistuksessa. Sveitsiläinen tohtori ja tutkija Hans Ulrich Hertel teki syväluotaavan analyysin ja lukuisia ihmiskokeita mikroaaltouunin vaaroista 1990-luvulla ja joutui niiden seurauksena oikeuden eteen. Hertel on listannut mikroaaltouunin vaaratekijät  joista tässä vain muutamia:

* Ruokien ravinnearvot alenevat kautta linjan
* Ruokien kemiallinen rakenne muuttuu
* Ruuan foolihappopitoisuus (eräs tärkeä B-vitamiinien ryhmän jäsen) vähenee.
* Mikrouuniruokien valkuaisaineiden vakaus häiriintyy
-esim. maito hyytyy sellaiseen muotoon, että elimistön on sitä vaikea sulattaa

"Ruuasta tulee mikrouunissa teknisesti tuotetun säteilyn kuljetusneuvo." -Hans Hertell

~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~  ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~

Miten nämä muutokset vaikuttavat terveyteemme?

Pieni otanta Hertelin tutkimuksista:

* Häiriöt ruuansulatuskanavan ja kilpirauhasen toiminnassa
* Mikrouuniruoka muodostaa elimistössä syöpäsoluja sekä karsinogeenisia vapaita radikaaleja
* Solujen proteiinit rappeutuvat
* Aineenvaihdunta heikkenee
* Aivojen toiminta häiriintyy: muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, emotionaalisia vaikeuksia
* Unihäiriöitä

Hertell käytti hyväkseen myös ihkaoikeita ihmisiä todistaakseen mikroruoan haitat terveydelle. Hänen tunnetuimpaan kokeeseensa osallistui kahdeksan vapaaehtoista Sveitsin Makrobiotiikan Instituutista. Koehenkilöt saivat syödäkseen seuraavat satsit kahden ja viiden päivän jaksoissa:
  • Luomutilan raakamaitoa
  • Sama maito perinteisin keinoin lämmitettynä
  • Intermilk Bernn pastoroitua maitoa
  • Samaa maitoa mikroaaltouunissa kuumennettuna
  • Luomutilan vihanneksia kypsentämättominä
  • Samat vihannekset perinteisin keinoin kypsennettyinä
  • Samat vihannekset pakastettuina ja mikrossa sulatettuina
  • Samat vihannekset mikrossa kypsennettyinä

Koehenkilöiltä otettiin verikokeet ennen ja jälkeen jokaisen syömissession. Mikroaaltouunin toimintaperiaatteiden valossa tulokset eivät ole missään mielessä yllättäviä. Jokaisen mikroaalto-lämmitteisen annoksen jälkeen koehenkilöiden verinäytteissä näkyi seuraavia muutoksia:
  • Hemoglobiini arvot laskivat
  • Lymphosyyteissä eli valkoisissa verisoluissa näkyi lyhytaikainen romahdus
  • HDL -kolesteroli laski
  • HDL- ja LDL-kolesterolien välinen balanssi muuttui radikaalisti negatiiviseen suuntaan
~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~   ~~~

Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset sotilaat lämmittelivät mikroaaltoja välittävien ihmelaitteiden ympärillä. Suuri osa näistä sotilaista, jotka altistuivat säännöllisesti säteilylle, sairastuivat syöpiin ja muihin säteilystä johtuviin terveysongelmiin. Joku neropatti keksi myös mikroaaltouunin hyödyt rintamalla: nopeaa ja helppoa ruokaa sotilaille vähällä vaivalla ja energialla! Kuten sotilaat, jotka lämmittelivät säteiden edessä, myös mikroruokia syöneet sotilaat alkoivat sairastua, pääasiassa immuunijärjestelmän sairauksiin. Tämän seurauksena mikroaaltouunit kiellettiin. Väliaikaisesti. Venäläiset ottivat ohjat käsiinsä ja ryhtyivät tekemään uraauurtavaa työtä mikroaaltouunien tutkimuksen saralla. Uskokaa tai älkää; vunna 1976 Venäjän valtio kielsi mikroaaltouunien käytön ja julkisti kansainvälisen varoitusjulistuksen kyseisiä masiinoita vastaan. Perestroikan aikoihin laitteet palautettiin hiljalleen takaisin käyttöön (mukavuudenhalua terveyden kustannuksella), mutta vielä tänäkin päivänä Venäjällä suhtaudutaan mikroihin huomattavasti kielteisemmin kuin muualla maailmassa.

  
Marraskuussa 2003 The Journal of the Science of Food and Agriculture ilmoitti, että mikroaaltouunissa kypsennetty parsakaali menettää 97% antioksidanttisista ominaisuuksistaan. Lienee syytä asettaa vertailukohta: höyrytetystä parsakaalista katoaa 11% samoista ominaisuuksista. Tohtori Lita Lee raportoi  Lancet-lehdessä jo 9/12/1989 : "Microwaving baby formulas converted certain trans-amino acids into their synthetic cis-isomers. Synthetic isomers, whether cis-amino acids or trans-fatty acids, are not biologically active. Further, one of the amino acids, L-proline, was converted to its d-isomer, which is known to be neurotoxic (poisonous to twhe nervous system) and nephrotoxic (poisonous to the kidneys). It's bad enough that many babies are not nursed, but now they are given fake milk (baby formula) made even more toxic via microwaving." -> Lyhyen ytimekkääksi, yleispäteväksi ohjeeksi käännettynä: älkää hyvät äidit lämmittäko tuttipulloja mikrossa!

Myönnettäköön: on minullakin mikroaaltouuni. Ja ei, en ole vainoharhainen, neuroottisen ravitsemusobsessioitunut terveysruokafriikki, mutta minä etsin totuutta. Haluan tietää. Haluan kyseenalaistaa sen, missä jokin mättää. Haluan epäillä, kunnes toisin todistetaan. Biokemian opettaja tiivisti ajatukseni yhteen pakettiin kertomalla omasta suhtautumisestaan maailmaan: "Minä en usko ensikuulemalta mitään. Kun luen uutisen, sanon ensin, etta tämä ei ole totta. Sen jälkeen etsin lisää tietoa, niin että voin luoda oman käsitykseni asian todenperäisyydestä." Huokaisin helpotuksesta. En olekaan ainut lajiani. Olen todellakin osa lajia, sukua, suurta perhettä, jonka dominoivana tunnuspiirteenä on pään päällä killuva kysymysmerkki.
Haluan vielä jakaa yhden elämänohjeen maailman ihanimmalta biokemian opettajalta: "Pidä huolta kropastasi. Se pitää huolta sinusta. Ja kirjoita muistiinpainoihisi tämä: solut ja solukalvot on tosi-cooleja!"

Huolenpito on niin helposti tehty kuin on sanottu: aloita kyseenalaistamalla mikroaaltouuni.