perjantai 30. marraskuuta 2012

Villasukkaprojekti tuumasta toimeen!

Kuka vielä muistaa taannoisen villasukkaprojektin? Muistinvirkistämiseksi voit kurkata kyseistä postausta klikkaamalla edellisen kysymyslauseen viimeistä sanaa. Villasukkaprojekti. Sellaisen tosiaan pyöräytin käyntiin ja sain kuin sainkin innokkaita neulojia ja kutojia lähtemään mukaan hyvään työhön. Heti ensialkuun esitän syvimmän kiitokseni kaikille teille, jotka pistitte toimeksi tuuman sijaan ja lähetitte villaisia lämpimäisiä Britannian kadun ihmisiä lämmittämään. KIITOS. Paitsi minulta, myös kadun miehiltä ja naisilta.

Ensimmäinen vaatelähetys saapui tänne Bournemouthiin jo kuukausi sitten ja nyt vaatteet ovat uusilla omistajillaan. Kiitos Piia (phedran.blogspot.com)! Paketista löytyi turkoosit tumput, viininpunaiset villasukat, vaalean liila pipo kukkakoristeella, sekä harmaapunainen peruspipo. Piian lähettämä suklaalevy meni, köh, tai siis tuli, sekin oikein tarpeeseen. Lähettäjä oli ilmiselvästi tietoinen siitä tosiasiasta, että Britanniasta ei saa kunnon suklaata. Perus-Rainbow päihittää Cadburyt mennen tullen! Vielä itseäni toistaakseni: kiitos ja nam.

Valitettavasti joudun vetämään yhden lupaukseni takaisin: en halua kuvata näitä ihmisiä. Heistä suurimmalla osalla on todennäköisesti pyrkimys tai ainakin valtava toive päästä vielä jonain päivänä takaisin tavalliseen elämään. Ei ole missään mielessä asianmukaista valokuvata heitä elämänsä pahimmassa jamassa ja levittää kuvia Internetissä. Tein siis päätöksen olla kuvaamatta heistä ketään. Pahoittelut liian suurista lupauksista ja tuottamastani pettymyksestä. Toivon kuitenkin, että ymmärrätte asian enemmittä selittelyittä.
                            
                                              Piian paketti: tumput, villasukat ja 2 pipoa


                                                      
1) Turkoosit lapaset/Bob (65v):

Kävelin juuri kotiin kaupungilta. Satoi vettä, oli kylmää, märkää ja pimeää. Kiiruhdin huppu silmillä läpi ihmismassojen tavoitteenani koti, lämmin suihku ja leffailta. Ohitin erään huonokuntoisen näköisen vanhuksen, joka kantoi selässään valtavaa rinkkaa ja jonka harmaa takki roikkui vettyneenä hartioilla ja jonka harmaat hiukset olivat paksua ja takkuista rihmaa. Äkkiä pysähdyin. Muistin pakanneeni kassiini Piian lähettämät turkoosit tumput siltä varalta, että matkan varrelle osuisi joku lämpöä kaipaava kadunmies. Ja niin osui.

Käännyin ympäri, mutta mies oli kadonnut. Oivalsin hänen menneen yleisövessaan, joten jäin odottamaan huussin ulkopuolelle. Muutaman minuutin kuluttua mies kangersi kopista ulos ja jatkoi taivallustaan pää painuneena. Menin hänen luokseen, kysyin: saanko antaa sinulle jotain? Ravanruskeiden, uurteisten ja kadunelämässä kouliintuneiden kasvojen keskeltä minuun tuijotti kaksi sinistä silmää. Lämmin katse kohdistui suoraan silmiini, iirikset hymyilivät ja niin teki myös suu. Se oli kuiva ja karhea, kuin hiekkapaperilla raaputettu. Miehellä oli paljaat kädet ja pää ja kun hän kätteli minua kiittäkseen, tunsin käsiensä olevan jäätävän kylmät. Tumput menivät tositarpeeseen. Hän oli Bob.

  
2) Kukkapipo & villasukat/ Katey (42) & Julian (38):

Olin lähdössä kaupunkiin. Jätin tumput ja muut villaiset kotiin ajatellen, etten kuitenkaan kohtaisi kodittomia tällä lyhyellä matkalla. Kuinka ollakaan, en päässyt kotitalon nurkalta pidemmälle kun jo törmäsin ensimmäisiin! Talomme nurkalla seisoi nuorehko pariskunta koiransa kanssa, vettyneinä, likaisina ja ilmiselvästi kadulla ihmisiän viettäneenä. Pim! Maria ryntää takaisin sisälle, toivoen ettei pariskunta ehdi kadota paikalta. Ja siellä he ovat edelleen. Lähestyn heitä aavistusen varoen ja kysäisen: saisinko antaa teille jotain? Katsovat minua pitkään, intensiivisesti, uteliaina. Mitä? Meille? Jotain? Miksi? Nainen on avopäin ja paljain käsin, miehellä on kaksi huppua, mutta niin ikään paljaat kädet. Mietin, että tumpuille olisi huutavaa tarvetta. Nainen, Katey vetää kukkahatun päähänsä hetimmiten ja hämmästelee, miten paljon se lämmittää. Hän katsoo minun kukkapantaani ja hymyilee: "Meillä on samanlaiset kukat." Hymyilen.

Katey avaa käsivartensa halaukseen ja kiittelee sydämensä kyllyydestä. Kysyn Julianilta, onko hänellä tarvetta sukille tai hatulle. Hän sanoo, että villasukat olisivat todella hyödylliset. Molemmat kertovat eläneensä kaduilla yli 20 vuotta, mistä ovat olleet yhdessä viimeiset kolme vuotta. He asuvat parkkihalleissa ja katoksissa muiden kodittomien kanssa, ja koiran takia he eivät saa yösijaa edes asunnottomien taloista.

Kerroin heille vielä, että vaatteet tulevat Suomesta ja että aiomme ystäväni kanssa jatkaa projektia niin kauan kuin ihmiset niitä lähettävät. Katey sanoo, että te olette enkeleitä, kaikki, jotka osallistuvat tähän projektiin. Julian kättelee minua ja katsoo silmiin kiitollisena. Hyvästelemme. He olivat Katey ja Julian.


3) Harmaa pipo/Ben (30v):

Keskustan läpi kulkiessa tulee törmättyä Big Issue -lehteä kauppaaviin kadunmiehiin. Tänään tapasin yhden. Kieltäydyin tällä kertaa myymästään lehdestä, mutta kysyin, josko hän tarvitsisi pipoa. Nuorella miehellä oli kyllä läppähattu omasta takaa, mutta hän sanoi: "voi kiitos, aina on tarvetta vaatteille!" Hän pyysi minua odottamaan, että saisi kokeilla pipoa päähänsä. Hän otti läppähatun pois, pisti harmaan pipon alle ja veti läppähatun sen päälle lämmikkeeksi. "No nyt on lämmin!" hän hymyili. Mies kertoi eläneensä kadulla kolmisen vuotta ja haluavansa palavasti takaisin tavalliseen elämään. Hänellä oli llut menestyvä bisnes ja töitä lukuisissa eri firmoissa, mutta omien sanojensa mukaan kaikki romahti kertapaukusta. "Ensin meni työ, sitten koti ja sitten tyttöystävä," hän listasi lyhyen ytimekkäästi. Mies oli eläväinen, energinen, lämmin ja sydämellinen. Hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja nimesi minut enkeliksi. Hän oli Ben.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Muutamia lähetyksiä on tullut kuulemma myös Suomen osoitteeseeni. Koska en ole vielä löytänyt sponsoria kustantamaan lähetyskuluja, otan vaatteet mukaan joululoman jälkeen ja jaan ne ihmisille tammikuussa. Pakkaset ovat silloin todennäköissesti pahimmillaan, eikä avuntarve tyssää tähän syksyyn! Projekti ei myöskään ole loppunut tähän. Vaatteita saa laittaa tulemaan sekä Britannian että Suomen osoitteeseen läpi syksyn, talven ja kevään. Ilmoittakaa kiinnostuksestanne sähköpostitse, niin laitan osoitteen tulemaan. Kiitos jo osallistuneille, paraikaa ahertaville ja asiaa harkitseville! :) Mukava myös jos tulit ja luit. Nämä ihmiset ansaitsevat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja autetuiksi.

Ollaan pisaroita meressä. Ollaan kollektiivinen perhosensiipiefekti.